Tuomari Nurmio: Maailman onnellisin kansa

Tuomari Nurmio ilmoitti 2019 täysin vakavissaan lopettavansa laulujen teon, koska hänen mukaansa se kuormittaa jatkuvasti aivoja. Laulut eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä, eivätkä suostuneet eläköitymään taiteilijan päästä. Maailman onnellisimman kansan onneksi.

Näistä lähtökohdista on syntynyt albumi, joka ei mielikuvastaan huolimatta ole teemalevy. Ei musiikillisesti, eikä aiheensa puolesta. Se on levyn ainoa ongelma. Kuulijasta riippuu, miten paljon tälle antaa painoarvoa. Nurmion aiempi historia temaattisten levykokonaisuuksien parissa voi viedä mahdollisuuden nauttia tästä levystä sellaisena kuin se tarjotaan: tyylistä toiseen purskahtelevina sykäyksinä. Eli siten kuin laulutkin syntyvät. En näe kuitenkaan tarpeellisena ylikorostaa tai varsinkaan jäädä kiinni albumin sillisalaattimaisuuteen, koska tuntuu että tämän levyn on tarkoituskin olla sellainen.

Nurmio on korostanut haastatteluissa, että Suomessa on toimiva yhteiskunta. Nimibiisi Maailman onnellisin kansa tai muutkaan levyn rallit eivät siis piruilevasta luonteestaan huolimatta ole sukua niille nettikommenteille, joiden mukaan YK:n onnellisuusraportissa on oltava jokin virhe - neljäntenä vuonna peräkkäin. Nurmio ei kuitenkaan halua lakaista esimerkiksi psyykkisiä ongelmia, alkoholismia, perheväkivaltaa tai muukalaiskammoa maton alle.

Pitkästä albumien kypsyttelystä tunnettu taiteilija tuo 70-vuotiaana kuulijan oikeastaan lähemmäs luomisprosessiaan kuin koskaan aiemmin. Samalla Maailman onnellisin kansa on ihan hulinatasolle asti vapautunut, mutta yhtä aikaa terävä luku Nurmio-katalogiin. Laura Huhtasaari ei ole nisäkäs on briljantti aloitus laululle, eikä edes millään tavalla rienaava. Onhan kohde kertonut, ettei usko polveutuvansa apinoista.

Puristit luultavasti kavahtavat Nurmiota laulamassa Instagramista ja TikTokista, mutta Nakukuvakohulla on pidemmät perinteet kuin äkkiseltään luulisi: runonlaulajat ovat olleet lehtimiehiä jo ammoisina aikoina, ja uutisista laulujen tekeminen on kuulunut niin Dylanin kuin vaikkapa Hectorin työkalupakkiin. Matkan varrella on muuttunut vain maailma ja se, mikä on uutinen. Tässä kohtauspisteessä syntyy tuon laulun vieno ja vino huumori, jota itämainen sävellys ja laulanta korostavat - edelleen ihan positiivisessa mielessä. Kun vielä oikeudesta ratkaistusta jutusta laulaa Tuomari, niin syvyyskerroksia alkaa riittää.

Maailman onnellisin kansa on niin hyvä levy, että olisi kohtuutonta ruoskia arvosanasta useampaa tähteä pois vain sen tähden, että albumi on sitä millaiseksi se on tarkoitettukin. Tuomari Nurmio on yhä kaikkea muuta kuin romuluuranko.