The Goon Sax: Mirror II

Matador Records

Ja sitten jotain piristävää, sekä hieman erilaista, Australian suunnilta. The Goon Sax on Louis Forsterin, Riley Jonesin ja James Harrisonin muodostama yhtye, jonka musiikin yhteydessä on käytetty myös hieman harvinaisempaa dolewave-termiä.

Eikä kyseisen sanaharvinaisuuden liittäminen The Goon Saxin musiikkiin ole suinkaan perusteetonta, sillä onhan näissä(kin) biiseissä kauneutta sekä fatalistisuutta, joka saa miltei aggressiivisia muotoja. 10-luvun alussa termi oli alussa ehkä puolittain vitsailua, mutta on sittemmin vakiintunut osaksi normia.

Mirror II on The Goon Saxin kolmas pitkäsoitto, jota kutsutaan myös kiekon saatesanoissa uudeksi aluksi. Tietysti lähes jokainen bändi sanoo noin uusimmasta pitkäsoitostaan, mutta tämän trion kohdalla huomaan yhtyväni väitteeseen. Bändin melodinen indie pop on näet jalostunut tyystin uudelle tasolle, kolmikon lauluosuuksien täydentäessä entistä onnistuneemmin toisiaan.

Avaukseen sijoitetut sinkkubiisit In The Stone ja Psychic lyövät kuulijalle jauhot suuhun, sillä näiden huipputarttuvien vetojen jälkeen joko rakastat ryhmää, tai sitten he vain eivät ole juttusi. Omat kehon jäseneni eivät tahdo ainakaan pysyä paikoillaan Psychicin noisea lähentelevässä raastossa, jossa on kuitenkin huippumäärät tarttuvuutta ja melodisuutta. Tuo rosoisuuden ja kauneuden yhdistäminen onkin The Goon Saxin vahvin ase, jota kolmikko myös osaa käyttää.

Rintama sinkkujen takana ei ole aivan yhtä terävä, mutta toisaalta trio ei päädy vain toistamaan visiottomasti menestysreseptejään, vaan hakee rohkeasti uusia yhdisteitä. Näin Bathwater voi leikkiä uuden aallon kanssa ja Carpetryn puolittainen madnessmaisuus on mitä virkistävin purskahdus keskellä kaikkea muuta.

Mirror II on tiivis ja nopea annos musiikkia, joka saa uuden aallon, indie popin ja dolewaven sekaantumaan pääosin noin neljän minuutin annoksissa toisiinsa. Maku voi olla kirpsakka, mutta ainakin se on oma brändi.