The Goon Sax: Mirror II

Matador Records

Ja sitten jotain pirist�v��, sek� hieman erilaista, Australian suunnilta. The Goon Sax on Louis Forsterin, Riley Jonesin ja James Harrisonin muodostama yhtye, jonka musiikin yhteydess� on k�ytetty my�s hieman harvinaisempaa dolewave-termi�.

Eik� kyseisen sanaharvinaisuuden liitt�minen The Goon Saxin musiikkiin ole suinkaan perusteetonta, sill� onhan n�iss�(kin) biiseiss� kauneutta sek� fatalistisuutta, joka saa miltei aggressiivisia muotoja. 10-luvun alussa termi oli alussa ehk� puolittain vitsailua, mutta on sittemmin vakiintunut osaksi normia.

Mirror II on The Goon Saxin kolmas pitk�soitto, jota kutsutaan my�s kiekon saatesanoissa uudeksi aluksi. Tietysti l�hes jokainen b�ndi sanoo noin uusimmasta pitk�soitostaan, mutta t�m�n trion kohdalla huomaan yhtyv�ni v�itteeseen. B�ndin melodinen indie pop on n�et jalostunut tyystin uudelle tasolle, kolmikon lauluosuuksien t�ydent�ess� entist� onnistuneemmin toisiaan.

Avaukseen sijoitetut sinkkubiisit In The Stone ja Psychic ly�v�t kuulijalle jauhot suuhun, sill� n�iden huipputarttuvien vetojen j�lkeen joko rakastat ryhm��, tai sitten he vain eiv�t ole juttusi. Omat kehon j�seneni eiv�t tahdo ainakaan pysy� paikoillaan Psychicin noisea l�hentelev�ss� raastossa, jossa on kuitenkin huippum��r�t tarttuvuutta ja melodisuutta. Tuo rosoisuuden ja kauneuden yhdist�minen onkin The Goon Saxin vahvin ase, jota kolmikko my�s osaa k�ytt��.

Rintama sinkkujen takana ei ole aivan yht� ter�v�, mutta toisaalta trio ei p��dy vain toistamaan visiottomasti menestysreseptej��n, vaan hakee rohkeasti uusia yhdisteit�. N�in Bathwater voi leikki� uuden aallon kanssa ja Carpetryn puolittainen madnessmaisuus on mit� virkist�vin purskahdus keskell� kaikkea muuta.

Mirror II on tiivis ja nopea annos musiikkia, joka saa uuden aallon, indie popin ja dolewaven sekaantumaan p��osin noin nelj�n minuutin annoksissa toisiinsa. Maku voi olla kirpsakka, mutta ainakin se on oma br�ndi.