Kuulovaurio: Maailman napa

Omakustanne

Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Kuulovaurio herätti tuntoja alkuvuodesta ilmestyneellä Sekaisin-sinkullaan, joka pyrki latomaan suomirockin murikoita hieman uudenlaiseen järjestykseen. Nyt kasassa on jo debyyttialbumi, jolta löytyy kaksitoista erilaista raitaa. Ja kun sanon ’erilaista’, niin tarkoitan sitä, että suomirock saa toimia vain lähtöalustana monelle näistä raketeista.

Vuodesta 2018 toiminnassa ollut ryhmä on ehtinyt julkaista tätä ennen vain kolme raitaa sinkkuina, ja nuo kaikki biisit ovat mukana esikoisellakin. Kuten todettua, tyylikirjo on rikas, joten Liskot saa jyrnyttää nu-metalin porteilla vailla vastalauseista ja Maailmaa vastaan voi patsastella hard rockin ysärin parrasvaloissa. Toisinaan touhussa on enemmänkin punkin keskaria, kuten vaikkapa sinkkuraita Kaljaa osoittaa. Tosin tässäkin tilanteessa tarjotaan suomalainen melankolianäkemys aiheesta, mikä vinksauttaa lopputuleman kuulovauriomaiseksi.

Hajanaista ja hiukan raakilemaistakin biisikatrasta nitoo yhteen kuitenkin yksi tärkeä ominaisuus: melodisuus. Yhtye on itsekin oivaltanut oman vahvuutensa ja tuota korttia pitäisi vastaisuudessa pelata huomattavasti rohkeammin, sillä melodisuus ei poista automaattisesti raskautta, tai toisinpäin. Jos ette muuten usko, niin kuunnelkaapa vaikka joitain Motörheadin ja kumppaneiden biisejä ajatuksella.

Maailman napa kärsii pienestä budjetista ja joistain suhteellisen geneerisistä linjavedoista, mutta tärkein on kunnossa. Näissä tusinassa raidassa on näet monta maalitaulun keskustaan osuvaa pamausta, joten nyt vain eteenpäin.