The Blood Sausage Boys: Bottomless in a Jar

Kynsinauhat

Oululainen The Blood Sausage Boys on yhtye, joka opetti allekirjoittaneelle tulsa soundin perusteet. Tai siis osoitti Donkey Riding -kiekollaan ja etenkin hienolla The Escape Shirt -albumillaan, että lehmipoikien musiikista on moneksi.

JJ Cale on siis herrain oppi-isä yhä ja edelleen, mutta tämä ei tarkoita sitä, että verimakkarapojat olisivat tismalleen siinä mihin he reilu kolme vuotta sitten jäivät. Tietysti päälle kuusiminuuttinen sinkkubiisi Big Olivia manasi hieman myrskypilviä preerian ylle, kun tummasävyinen siivu tahtoi kallistua puolityhjän tuopin ylle murehtimaan, jos nyt soundipakki murea onkin. Näissä kohdin muistin harmillisen hyvin esikoisalbumin puolittaisen synkkyyden, johon en välttämättä haluaisi palata. Toinen sinkkuveto, Heart of Gold, pistää reilusti alle kahdessa minuutissa hilpeät kantribileet pystyyn ja näiden ääripäiden välille koko albumi tavallaan lopulta rakentuu.

Keskitytään kuitenkin positiiviseen ja poimitaan korin mehukkaimpia omenoita muutama.

Wham Bam on juuri sellaista iloluonteista veivausta ja vääntöä, jota pohjalais-teksasilaisen soundin yhdistelystä parhaimmillaan voi syntyä. Tuttua vaan ei klisheistä, arvattavaa vaan ei tylsistyttävää. Westernin auringonlaskuissa patinoitu By the River vetää jo Tex Willer -revolverinsa melkein liian nopeasti. Melkein, vaan ei ihan. Mainitaan nyt erikseen vielä päälle kuuden minuutin toisena paketin osana yltävä Motor, joka murisee ja pörisee alkuvoimaisen bluesrockin ikuisella dieselillä. Ei mitään uutta tietenkään, mutta ai kuinka nätisti kone huriseekaan.

The Escape Shirt nosti The Blood Sausage Boysin mielestäni korkealle keskinkertaisuuden yläpuolelle ja Bottomless in a Jar vie ryhmää yhtä selvästi eteenpäin. Kuka tietää mitä auringonlaskun takana lopulta odottaakaan, mutta ryhmän aina vain monipuolistuva soundiuniversumi jatkaa hämmentämistä – positiivisella tavalla.