Mika Nuorva: Tähtiportti

Humble House Records

Keskisuomalainen laulaja/lauluntekijä Mika Nuorva pyöräytti 00-luvulla pari soolopitkäsoittoa, jotka saivat aikaiseksi mukavasti liikettä. Seitsemän vuotta myöhemmin yhteistyö Jaakko Löyttyn kanssa tuotti Enkelinpiirtäjiä ja taas on kulunut seitsemän vuotta.

Toisin sanoen Tähtiportti on siis Nuorvan ensimmäinen sooloalbumi 14 vuoteen ja ensimmäinen pitkäsoitto yleensäkin 7 vuoteen. Itse asiassa tauko ei ole ollut kuitenkaan aivan noin dramaattinen, sillä Linnunradan alla -sinkku ehti ilmestyä vuoden 2018 puolella, joten pohjustustyötä on tehty jo hyvän aikaa.

Nuorva luovii modernin popiskelmän arvaamattomilla vesillä, tosin kitararock ja jopa folk pistävät toisinaan esiin, kun biiseihin haetaan tuoreita kulmia. Heittääpä Exodus kehään jo pientä lattarifiilistäkin, tosin mausteet annostellaan iskelmäsuodattimien läpi. Kahdeksan kappaletta eivät kellota juuri puolta tuntia kauempaa, mutta tyylillisesti kiekko on yhtä värikäs ja villi kuin kantensakin. Kunnioitusta herättää myös tekijäkaarti, sillä puhaltimet ovat oikeita, soitossa on svengiä ja etenkin kitaroiden puolella runsaus on päätähuimaavaa. Tämän sanottuani nostan kuitenkin esiin Kainuun, joka voittaa nimenomaan uskaltautuessaan hiljaisuuden rajoille. Toki loppupuolella monet ovat äänessä, vaan ei äänekkäästi.

Viimeistään 20-luvulla kaikki aikakaudet on voinut viskata mikseriin ja lopputulosta on tapana kutsua moderniksi, joten soikoon discon soundi siis Jumala on muovailuvahaa -kappaleen takana ja kun kipaletta tarkemmin tutkii, niin siitä löytyy jopa riemullisia Pulp-kulmia. Hämmentävä on myös em. sinkkuraita Linnunradan alla, jossa on hiukan kaikkea kaikille – rock, pop, iskelmä, tanssilattiat.

Tähtiportti on tie moniin paikkoihin ja lukuisiin tunnelmiin. Tavallaan albumi on kuin yllätyksellinen jukeboksi, mutta allekirjoittanutta tämä kaikki alkoi jo hiukan huimaamankin.