Napalm Records

Nyt kun folkmetal bändejä löytyy joka kiven kolosta on myös saksalainen Saltatio Mortis liittynyt mukaan näennäis-perinteiseen piiritanssiin. Bändin historia ulottuu aivan vuosituhannen vaihteeseen asti, tällöin yhtye oli vielä täysin akustinen ja soitinarsenaaliin kuului ainoastaan viisi säkkipilliä ja kaksi rumpua. Kun osa säkkipilleistä vaihtui sähköisiin soittimiin, eli kitaraan ja koskettimiin, alkoi bändin ympärillä tapahtua. Lisääntynyt kiinnostus/keikkailu toivat ensin muassaan debyyttilevyn, sekä nopeasti tämän jälkeen levytyssopimuksen Napalm Recordsin kanssa. Vuonna 2002 ilmestynyt Das Zweite Gesicht sai seuraavana vuonna jatkoa Heptessenz pitkäsoitosta, ja kova julkaisutahti tuntuu vain jatkuvan.

Uusin levy Erwachen on jo monin paikoin etääntynyt melkoisesti bändin lähtöpisteestä, sillä muutamissa kappaleissa folkvaikutteet ovat enää taustalla etäisesti kuultava kaiku. Toki säkkipillit, huilut, harput sun muut vanhemmat soittimet yhä kuuluvat sieltä täältä, mutta suuntana on selvästi yhä metallisempi ilmaisu. Ja tässä Saltatio Mortis tekee mielestäni suuren, suuren virheen. Minua surettaa kovasti se että yhtye jolla olisi – ainakin taustasta ja taidoista päätellen – rahkeita johonkin paljon uniikimpaankin, tyytyy vain kuorruttamaan tylsän perinteistä hardrock/metalliaan folkvaikutteilla. Siinä missä esimerkiksi kotoinen Korpiklaani lähinnä soittaa folkkia metallilähtöisesti, näyttää Saltatio Mortis hylänneen juurensa. Viimeisenä naulana arkkuun iskeytyy karmaiseva Kiss coveri God Gave Rock’n’Roll, joka pistää pyytämään pikaista lopetusta tälle hirveälle piinalle. Kappale on muuten ainoa joka lauletaan englanniksi, kaikki muu esitetäänkin sitten saksan kielellä.

Ehkä tämäkin musiikki uppoaisi joillain keskiaika festareilla kun pohjalla on muutama tuopillinen, ja jos soittajilta olisi vielä unohtunut suurin osa sähköisistä soittimista kotiin voisi tulos olla jo rohkaiseva. Kyllä ne saksalaiset vaan osaa.