Al Fama: The Escape

Soundhill

Helsinkiläinen Al Fama onnistui alkuvuodesta ilmestyneellä Tougher Than Dirt -sinkullaan luomaan niin autenttisen tunnelman, että ensikuuntelulla luulin kyseessä olevan amerikkalaisen rock’n’soul pumpun. Ja sanon tämän vain ja ainoastaan positiivisessa mielessä, sillä ryhmän rikas ja orgaaninen soundi on kerrassaan upea, eikä vokalisti Johannes Bäckmanin ilmaisusta jää puuttumaan mitään.

Em. sinkkua pohjustettiin peräti kolmella lauseella, mutta debyyttialbumia taustoitetaan sentään kunnon saatesanoilla, mistä kiitos promootiosta vastaavien suuntaan. Yhdeksän raitaa, himpun alle 40 minuuttia ja muutama yllätys matkassa, joten esikoista voi pitää kaikin tavoin onnistuneena näyttönä. Vuonna 2019 Al Fama julkaisi myös kaksi muuta sinkkua, jotka niin ikään on otettu mukaan albumille. Luonnollisesti biisit edustavat joukon kärkeä, mutta rintama sinkkujen takana on ilahduttavan leveä.

Tavallaan hersyvin hetki koetaan aivan lopussa, kun ainoana raitana kolmen minuutin rajapyykin alittava instrumentaaliveto Al Fama Theme rullataan ihasteltavaksi. Mojoisa soitto maalaa mieleen 70-luvun klassisia blaxploitation-leffoja, mikä on tietysti ollut tarkoituskin. Ja että valkoinen mies ei muka osaisi painaa groovemutteria pohjaan – kuunnelkaapa tämä helmi ja tulkaa sanomaan uudestaan.

Miltei toisessa päässä kiekkoa In My Life käy malliesimerkistä, kuinka isoa soundia voi vyöryttää päälle tukahduttamatta kuitenkaan biisiä hengiltä. Yhtyeen luoma metakka on rosoista, yksityiskohtia piisaa, mutta silti kipale on samaan aikaan karsittu miltei luihinsa saakka. Näin jokainen osanen erottuu, kitara todella tulee iholle, rytmiryhmän paineen muutokset välittyvät välittömästi ja vokalisti kruunaa kaiken väkevällä tulkinnalla.

Sinkuista etenkin No More Waltz leikittelee taiturimaisesti vaikutteiden kanssa ja mainitaan erikseen vielä polveileva The Giant, jolla muheva rock’n’soul soundaa kerrassaan jumalaiselle. Tästä kannattaakin napata kuuma musapaketti hellekesään nautittavaksi.