The Stillwalkers: Still Life

Omakustanne

Turkulainen melodista kitararockia soittava The Stillwalkers julkaisi vuonna 2019 kolme sinkkua, jotka pohjustivat tietä tulevalle pitkäsoitolle. Lopulta matka albumille oli yllättävän pitkä, kun maailmakin mullistui tuossa välissä oikein kunnolla, mutta otsikkoa mukaillakseni: elossa ollaan yhä, joten matka jatkukoon.

Kesällä 2019 pitkäksi venähtäneen hiljaisuuden katkaissut Crystal Clear -sinkku oli, ja on tietysti edelleen, suoranainen muotovalio. Biisi kuuluu selvästi pitkäsoiton ykkössyöttöihin, sillä näin napakasti tarttuvia ja raikkaan kuuloisia kappaleita ei tule montaa vastaan edes kokonaisessa vuodessa. Päälle seitsemän minuutin mittainen nimibiisi Still Life edustaa puolestaan ansiokkaasti tuotannon rauhaisampaa laitaa, ja vaikka aivan samaa iskuvoimaa ei löydykään, niin ainakin spektri laajenee.

The Stillwalkers osaa punoa kitararockinsa siten, että päivänselvät angloamerikkalaiset vaikutteet liukenevat jotenkin moderniin soundiin ja lopputulema kuulostaa samaan aikaan suomalaiselta – positiivisessa mielessä. Yksi merkittävä oivallus on koettu soundien puolella, kun ysäriä, millenniumin jälkeistä digikrapulaa ja modernia klassista rocksoundia on sotkettu juuri sopivasti toisiinsa.

Näin esimerkiksi Underdogs on täysin ajaton numero ja huikean massiivinen Just a Dream voi rauhassa aaltoilla, kasvaa ja lopulta jyristä lähemmäs yhdeksän minuutin mitassaan. Tärkeiden hetkien vangitseminen ja kauniiden tuokioiden onnistunut venyttäminen: periaatteessa helppoja asioita, ja samaan aikaan niin kovin vaikeita.

Jos nyt jostain pitää antaa kokkareita, niin pari numeroa kiekon jälkimmäisellä puoliskolla eivät tunnu lisäävän paljoakaan kokonaisuuteen, minkä lisäksi bändin oma soundi on ehkä rahdun turhan kompakti sekä hallitseva.