Kehro: Jalousie

Ektro Records

Joillain yhtyeillä ja artisteilla on kyky nostaa lempeä hymy huulille jo ensi nuoteilla. Kevyen keinuvaa ja retroisen etnoista instrumentaalimusiikkia luova Kehro on yksi noista yhtyeistä. Tietysti asiaa auttaa se, että orkesterin kahden vuoden takainen Urdiala-albumi on edelleen tuoreessa muistissa.

Kiireettömyys ja paineettomuus hehkuvat myös tämän pitkäsoiton sydämessä, pääosin kolmesta neljään ja puoleen minuuttiin kestävien numeroiden vierähdellessä toinen toistensa perään. Kielisoittimet ohjaavat kevyesti keinuvaa laivaa, mutta myös rytmipuolella tehdään ansioakasta työtä pienin siirroin. Rytmillisesti levyn kappaleet sijoittuvatkin jonnekin kelluvan lattarin, rennon angloamerikkalaisen poprockin ja ehkä hiukan pullantuoksuisen pohjoisen musiikinkin välimaastoon. Mihinkään ei ole pitkä matka, mutta mitkään rajat eivät suoranaisesti rajoita tekemisiä.

Instrumentaalimusiikki joko hyötyy laulun puutteesta, tai jää sitä kaipaamaan. Mielestäni Kehro on nykyisessä muodossaan täydellisimmillään ja nostaisin Jalousien jopa Urdialan edelle, sillä yhtye tuntuu vasta nyt löytäneen omimman soundinsa, sekä kyvyn antaa biisien kulkea mihin ne sitten kulkevatkaan.

Upean maalaileva Körtys antaa lämpimän halauksen pehmeillä soundeillaan, kiekon keskivaiheilla Salikko pyörähtelee hetken popimman askelluksen avulla ja avauksena kuultava sinkkuraita Timari kuulostaa samaan aikaan tutun turvalliselle sekä uuden seikkailun alulle. Jalojousi pyörähtää tangon puolelle, vaikka tulisuus ja kohtalokkuus ovatkin kehromaiseen tapaan sävyisiä versioita itsestään.

Jalousie on ehkä tavallaan pieni levy, mutta sen pienistä ja sävyisistä luvuista rakentuu yksi tämän kesän mukavimmista albumikokonaisuuksista. Eikä mukava ole lainkaan huono asia.