Julkaistu: 24.01.2004
Arvostelija: Mika Roth

Epidemie
Pakistanista ei ole juurikaan metallib�ndej� ponnahtanut ainakaan suurempaan tietouteen (oikaiskaa toki jos olen v��r�ss�) ennen kuin Dusk julkaisi debyyttilevyns� armon vuonna 1999. Nelj� vuotta aiemmin Etel�-Pakistanilaisessa Karachin kaupungissa perustettu b�ndi oli, ja on yh�, kahden miehen yhteinen visio. Kitarasta, koskettimista ja rummuista, sek� osasta laulua vastaa Faraz Anwer. P��asiallisesta vokalisoinnista, bassosta ja sampleista, sek� levyn yleisest� ilmeest� on puolestaan kiitt�minen Babar Shaikhia.
Duskin musiikkia ei ole aivan helppo kuvat lyhyesti. Johtuen osin aivan erilaisesta kulttuuriymp�rist�st� b�ndin metalli on paikon hyvin omaleimaista ja arvaamatonta. Jossain doomin ja gootin v�limaastossa t�ss� kaiketi liikutaan, Babarin vokalisoinnin ollessa useammin matalan m�risev�� puhetta ennemmin kuin ’oikeaa’ laulua. Faraz puolestaan ihaili lapsena suuresti Yngwie Malmsteenia mik� kuuluu l�pi h�nen paikoin hyvinkin nopeasta ja teknisest� kitaroinnistaan. Kun kumpikin miehist� viel� tunnustautuu Black Sabbathiin uskoviksi l�ytyy sit� raskaampaa ja rouheampaakin riffittely� mukavasti sielt� t��lt�.
Levylt� on todella vaikea irroittaa yht�k��n kappaletta erilleen, sill� musiikki on hyvin teosmaista. Yli nelj�kymmenminuuttinen matka alusta aina loppuun asti muodostaa yhden ehyen kokonaisuuden. T�m� monista, hyvin erilaisistakin palasista koottu ��nimosaiikki tarjoaa vuoroin melodisempia hetki� ja temmollisia suvantoja, vuoroin raskaampia ja kiihke�mpi� hetki�. Laulukielen� palvelee p��osin englanti, mutta my�s alkuper�iskieli� kuullaan. Laulussa viljell��n v�lill� turhankin voimakkaasti korostettua aksenttia, mik� k��ntyy jo itse esitt�ji��n vastaan. My�s parilla raidalla kuultavat matalat black-korinat olisi ehk� kannattanut j�tt�� t�ll� kertaa pois, tai ainakin korinaa olisi voinut viel� hioa. Eritt�in laadukkaat sanoitukset ovat, kuten musiikkikin, hetkitt�in melko avantgardistisia. Olisi hauska tiet�� onko kaikki lyriikat kirjoittanut Babar k��nt�nyt ne �idinkielest��n, vai kenties kirjoittanut ne suoraan englanniksi. Miten p�in tahansa miehell� on voimakas lahja aivan tuttujenkin asioiden uudenlaiseen kuvaamiseen sanoin.
Kaiken kaikkiaan Dusk on saanut kasaan melkoisen levyn, ja toivon t�m�n pitk�soiton l�yt�v�n tiens� mahdollisimman monen ennakkoluulottoman metallistin hyllyyn – ja kyll� t�st� musiikista voi aivan hyvin pit�� vaikkei metallia normaalisti kuuntelisikaan, kunhan vain omaa laajan katsontakannan. Yhtyeen luoma musiikki on eri elementtej� sumeilematta yhdistelless��n oiva osoitus siit� ett� kaikkea ei todellakaan ole viel� musiikissa keksitty.



