Dusk: Jahilia

Epidemie

Pakistanista ei ole juurikaan metallibändejä ponnahtanut ainakaan suurempaan tietouteen (oikaiskaa toki jos olen väärässä) ennen kuin Dusk julkaisi debyyttilevynsä armon vuonna 1999. Neljä vuotta aiemmin Etelä-Pakistanilaisessa Karachin kaupungissa perustettu bändi oli, ja on yhä, kahden miehen yhteinen visio. Kitarasta, koskettimista ja rummuista, sekä osasta laulua vastaa Faraz Anwer. Pääasiallisesta vokalisoinnista, bassosta ja sampleista, sekä levyn yleisestä ilmeestä on puolestaan kiittäminen Babar Shaikhia.

Duskin musiikkia ei ole aivan helppo kuvat lyhyesti. Johtuen osin aivan erilaisesta kulttuuriympäristöstä bändin metalli on paikon hyvin omaleimaista ja arvaamatonta. Jossain doomin ja gootin välimaastossa tässä kaiketi liikutaan, Babarin vokalisoinnin ollessa useammin matalan mörisevää puhetta ennemmin kuin ’oikeaa’ laulua. Faraz puolestaan ihaili lapsena suuresti Yngwie Malmsteenia mikä kuuluu läpi hänen paikoin hyvinkin nopeasta ja teknisestä kitaroinnistaan. Kun kumpikin miehistä vielä tunnustautuu Black Sabbathiin uskoviksi löytyy sitä raskaampaa ja rouheampaakin riffittelyä mukavasti sieltä täältä.

Levyltä on todella vaikea irroittaa yhtäkään kappaletta erilleen, sillä musiikki on hyvin teosmaista. Yli neljäkymmenminuuttinen matka alusta aina loppuun asti muodostaa yhden ehyen kokonaisuuden. Tämä monista, hyvin erilaisistakin palasista koottu äänimosaiikki tarjoaa vuoroin melodisempia hetkiä ja temmollisia suvantoja, vuoroin raskaampia ja kiihkeämpiä hetkiä. Laulukielenä palvelee pääosin englanti, mutta myös alkuperäiskieliä kuullaan. Laulussa viljellään välillä turhankin voimakkaasti korostettua aksenttia, mikä kääntyy jo itse esittäjiään vastaan. Myös parilla raidalla kuultavat matalat black-korinat olisi ehkä kannattanut jättää tällä kertaa pois, tai ainakin korinaa olisi voinut vielä hioa. Erittäin laadukkaat sanoitukset ovat, kuten musiikkikin, hetkittäin melko avantgardistisia. Olisi hauska tietää onko kaikki lyriikat kirjoittanut Babar kääntänyt ne äidinkielestään, vai kenties kirjoittanut ne suoraan englanniksi. Miten päin tahansa miehellä on voimakas lahja aivan tuttujenkin asioiden uudenlaiseen kuvaamiseen sanoin.

Kaiken kaikkiaan Dusk on saanut kasaan melkoisen levyn, ja toivon tämän pitkäsoiton löytävän tiensä mahdollisimman monen ennakkoluulottoman metallistin hyllyyn – ja kyllä tästä musiikista voi aivan hyvin pitää vaikkei metallia normaalisti kuuntelisikaan, kunhan vain omaa laajan katsontakannan. Yhtyeen luoma musiikki on eri elementtejä sumeilematta yhdistellessään oiva osoitus siitä että kaikkea ei todellakaan ole vielä musiikissa keksitty.