Aero: Aika antaa ääriviivat

Disco Blanco Recordings

Helsinkiläinen Aero on laulaja Henna Jokela-Lohenojan ja kitaristi-instrumentalisti Mikko Lohenojan muodostama pop-duo, jonka toista pitkäsoittoa on saatu odotella todella pitkään. Kiekon ensimmäinen sinkkuraita, Helsinki, rakkauteni, ilmestyi jo vuonna 2015 ja kaksi vuotta myöhemmin oli J. Karjalainen -lainan vuoro. Myös tuo tuntoja jakava Hän on mahtunut mukaan levylle, kuten myös kaksi tämän vuoden puolella julkaistua sinkuraa.

Kiireettömyys on pelannut mielestäni ehdottomasti kaksikon eduksi, sillä jos levy olisi saatu ulos pian vuoden 2012 Turvaan tuntemattomaan -debyyttialbumin jälkeen, olisi se ollut soundiltaan tyystin toisenlainen. Nyt kappaleet ovat saaneet kasvaa omaan tahtiin ja Aeron tapauksessa kehitys on johtanut siihen, että joistain biiseistä on karsittu vuosien saatossa tarpeettomaksi koettuja palasia pois. Tästä kulmasta tarkasteltuna em. lainabiisi Hän näyttäytyy riisutussa olemuksessaan omanlaisessa valossa – lisäksi lyriikoita tulee punnittua ja kuunneltua hieman toisin, kun vuodet ovat kuluneet.

Aika kulkee vain eteenpäin ja albumilla rumpupatterin taakse istahtanut Lassi Jokinen on tuonut omalla panoksellaan soundiin uusia tuulia. Popista rockin puolelle ei olekaan mikään mahdoton matka esimerkiksi Kuka enkelin pelastaisi ja Laulun arvoinen -raidoilla, vaikka äänenpaine pidetään kurissa. Maailmanmusiikin ja petergabrielmaisen ilmaisun kanssa leikittelevä Juokse tyttö on myös laskettavissa onnistumisten joukkoon, jos nyt avausraita ja sinkuksikin valittu Kun uni ei tuu lienee 20-luvun Suomessa todennäköisin sinkkuhitti.

Aika antaa ääriviivat -albumilla Aero on keksinyt itseään uudelleen ja tuonut musiikkinsa uudelle vuosikymmenelle. Levyn runsaissa kerrostumissa ja vähiin karsituissa muodoissa on ristiriitaa, kun jokainen sana ja hetki kaikuvat – ja kuulijana saatan yrittää löytää äänistä ehkä liiankin paljon vihjeitä.