Ufo Mustonen: Väinämöinen

Impossible Music Oy

Ufo Mustonen on muusikko pitkällä ja kunnioitettavalla historialla, jossa suurin osa ajasta on kulunut bändien ja muiden projektien parissa. Soolodebyyttialbumi ehti ilmestyä kuitenkin jo viime vuosituhannen puolella ja yhteistyötä on tehty yhden jos toisenkin tekijän kanssa, toisinaan hyvinkin pitkiä aikoja.

Pitkästä aikaa Ufo Mustonen on kuitenkin keskittynyt enemmän sooloiluun ja reilu kaksi vuotta sitten ihastelin Tukholman prinsessa -sinkun vetovoimaa, kun sinänsä simppelistä poprockista osattiin veistää A-luokan koukuttajaa. Tuttuja palikoita kiistatta, mutta niin vain raikkaalta kuulostavia yhdistelmiä voi yhä löytää.

Mustosen uusi albumi niputtaa itse asiassa sinkkuja aina vuodesta 2017 lähtien, sillä herra on ollut nimenomaan pienjulkaisurintamalla ihailtavan aktiivinen. Desibeli.netissä arvioitu X-Lemmitty taitaa olla aiheensa puolesta tämän joukon kivuliain numero, tosin Muistatko hauskaa kertoo myös eron rajalla tasapainoilevasta parista, mutta jopa silloin Mustonen osaa muistella parempia aikoja. Ja se jos mikä on suomalaisessa populaarimusiikissa tarpeettoman harvinainen supervoima, kun positiivisuus nostaa päätään muuna kuin ylipirteytenä.

Mustosen lauluääni saa kaiken kuulostamaan mukavalle ja yksiin kansiin kootut kahdeksan sinkkua muodostavat jopa kokonaisuuden, jossa tietyt teemat ja aiheet toistuvat, eikä musiikkikaan kuulosta vain kasaan heitetyltä pinolta sinkkuja. Vuoden 2019 Hieno kesä on täydellinen kesäbiisi edelleen ja Juoksukengät osaa pelata retron pop-korttinsa tyylillä.

Pakkaa täydentävät ’uudet biisit’ ovat myös kaikki osumia, ja etenkin vaimeampi Hei Helsinki osaa kiteyttää jotain pohjoisesta kotimaastamme, sillä nimethän vaihtuvat tunnetusti aina.