Napalm Records

Ruotsalainen Beseech vakuutti jo toissavuonna ilmestyneellä Souls Highway levyllään, joka esitteli allekirjoittaneelle aiemmin täysin tuntemattomaksi jääneen, melodiseen rockin perustuksille musiikkinsa rakentavan goottimetalli yhtyeen. Levyn ehyt ja taiteellisesti voimakas kaari asetti odotukset seuraavaa pitkäsoittoa kohtaan koviksi, sillä vaikka bändi jo toimi ei se selvästikään vielä täyttänyt potentiaaliaan. Kun aiemmin suurimmasta osasta sävellys- ja sanoitustyötä vastannut kitaristi Klas Bohlin sitten yllättäen erosi bändistä näytti Beseechin tulevaisuus jo hetken todella synkältä. Kuusikoksi typistynyt ryhmä löysi kuitenkin kaikkien onneksi yhteistyön kaikenvoittavan voiman, ja tiiviin ryhmätyön tuloksena syntynyt neljäs levy Drama lyö hieman yllättäenkin edeltäjänsä kaikilla osa-alueilla.

Väriskaalansa sinisestä punaiseen vaihtaneen ryhmän musiikki muistuttaa paikoin kovasti niin norjan kuin Keski-Euroopankin melodista goottirockia veivaavia kokoonpanoja. Beseechin vahvuudeksi on kuitenkin laskettava se, että näistä jo monia kertoja läpikäydyistä elementeistä yhtye onnistuu luomaan tuoreen ja itsensä kuuloista musiikkia. Vahvalle mies- ja naislaululle rakennetut melodiat tarttuvat paikoin nopeasti, paikoin salakavalan hitaasti. Näitä melodioita tuetaan huomattavasti aiempaa runsaammilla ja monipuolisilla koskettimilla, kitaroiden jäädessä aiempaa enemmän taka-alalle. Lisäpisteitä yhtye hankkii etenkin siitä, että laulajat osaavat huomattavasti muutakin kuin ”kaunotar ja hirviö” jaolla vedettyä vuorottelua. Vokalistit todella tulkitsevat, eivätkä vain tyydy kuiskailemaan eteerisesti tai mörisemään kohtalokkaasti.

Kappalemateriaali on alkulevystä erittäin vaihtelevaa, vaikkakin monimuotoisuus on ehdottomasti positiivista. Hieman perinteisempiä goottipolkuja tallova jälkipuolisko tasoittaa mukavasti kokonaisuutta, mutta kappalejärjestystä olisi ehkä sittenkin kannattanut vielä harkita pari kertaa lisää. Ehdottomia helmiä ovat aloitusraita Drama, jonka koskettimet tuovat muistoja vanhoista HIM-ajoista, sekä viidentenä soiva suoraviivaisempi goottirevitys Bitch. Päätöksenä toimiva kaksikko Come On In – Friend Emptiness, joka tuo aavistuksenomaisesti mieleen muutaman levyn takaisen Gatheringin, päättää tämän pitkäsoiton aivan liian aikaisin. Kun sitä heikkoa lenkkiä ei levyltä yksinkertaisesti löydy on vain painettava uudelleen play-nappulaa ja laskettava päiviä seuraavan Beseech levyn julkaisuun. Ehdottomasti hankinnan arvoinen levy kaikille melodisen goottimetallin/rockin ystäville.