Fiddlehead: Between the Richness

Run For Cover Records

Fiddlehead on yhdysvaltalainen post-rock/post-hardcore -yhtye, joka sai lentävän lähdön kolmen vuoden takaisella Springtime and Blind -pitkäsoitollaan. Etenkin Pohjois-Amerikassa ryhmän tiukka jenkkityylinen paahto keräsi mukavasti glooriaa, joten on melkoisen yllättävää, että jatkoa saatiin odottaa näinkin pitkään.

Siinä missä esikoisalbumilla bändin nokkamies ja vokalisti Pat Flynn kävi teksteissä läpi oman isänsä kuolemaa ja sen aiheuttamia arpia niin hänelle, kuin hänen äidilleen, on peruslähtökohta nyt tyystin toinen. Albumin materiaali on kirjoitettu osin lähes välittömästi sen jälkeen, kun Flynnistä itsestään tuli isä ja hän selvästi on pohtinut omaa itseään, merkitystään ja jättämäänsä jälkeä. Tietysti taustalla on yhä oman isän poismeno, mutta kulma on silti positiivinen, rakentava, eteenpäin katsova.

Albumin päättävä Heart to Heart, joka on muuten levyn ainoa yli kolmen ja neljän minuutin yltävä numero, on ehkäpä suorin testamentti ja jälkikirjoitus omalle lapselle. Täynnä rakkautta ja uskoa siihen, että asiat kääntyvät kyllä parhain päin ja sukupolvien välinen rakkaus ei koskaan kuole. Selvä on myös Joyboy-nimen toistuminen, sekä ajan hampaan armoton kalvaminen, jolta yksikään ei välty. Lineaarisuus määrittää meitä ja antaa tarkoituksen olemassaolollemme.

Musiikillisesti yhtye on myös selvästi nostanut jalkaa kaasulta, eikä kova kiire tarkoita enää välttämättä aivan niin mittavia äänivalleja kuin aiemmin. Pehmentymistä? Ennemminkin ikääntymistä ja kypsymistä positiivisella tavalla, vaikka sähkökitara edelleen kukkulan kuningas onkin. Albumin selvin ongelma mielestäni on se, että teksteihin on nyt satsattu niin paljon, että itse sävellykset vaikuttavat painuvan jopa taka-alalle, eikä ykkösluokan iskuja ole joukossa oikeastaan ainuttakaan.