Poko

Diablo on jalostanut jo Renaissancella (2002) vakuuttaneen metallimyrskynsä lähelle täyttä oppimäärää. David Eddingsin uuden fantasiasaagan nimeltä kuulostavalla Eterniumilla ei tietenkään todellisuudessa ole mitään tekemistä fantasian tai eskapismin kanssa, kuten kaikki Tampereelle asettuneen bändin ystävät jo tietävät. Taivaille tuijottelun asemesta pohjalaisen uppiniskainen, jalat kuuden jalan syvyydessä maassa –asenteen 2000 luvulle päivittänyt yhtye työstää musiikkiaan niin kovalla vimmalla ja itseluottamuksella, että konsepti nousee raskaudestaan huolimatta ilmaan kuin itsestään.

Sanottakoon heti kättelyssä, että en ole kovinkaan suuri asennehevin ystävä – vaikka Meshuggahin keikka Nummirockissa 1995 onkin yksi tiukimmista ja totaalisimmista todistamistani live-elämyksistä. Diablon ja levy-yhtiön ehtimiseen asti lanseeraama äijähevi ammentaa thrashin lisäksi myöskin asennepuolelta, mutta värittää kokonaisuuden niin kierosti ja yltiömelodisesti soivilla soolokitaroilla ja muilla, hienovaraisemmilla nyansseilla, että voi puhua täysin omasta ilmeestä. Diablolla toimii kaikki: soitto on tiukkaa, biisit lajityypissään poikkeuksellisen rikkaita ja vaikka Rainer Nygårdin puhdas ääni ei olekaan kummoinen, on hän ärjyjänä maailmanluokkaa.

Eterniumin vaakunakansi, sisällön pastoraalinen tiukkuus ja Diablon karu asenne henkivät yhdessä jotakin isompaa kuin pelkkää musiikkia määrittävää voimaa. On hienoa, että Suomesta ponnistaa yhtye jolla on kerrankin katetta uholleen ja jotakin oikeasti uutta annettavaa koko metallimusiikille. Eterniumin ykköskappaleeksi kohoaa monikerroksinen, huipentumakohdasta toiseen jytäävä Queen Of Entity, jossa vierailee itselleen epätyypillisen eleettömästi laulava Pornorphansin Jytt. Jos jotakin huomautettavaa etsii, ei jo kehumani kitaristin Marko Utriaisen kitaramelodioissa kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin paljon vaihtelua ja oman peruskuvastonsa taakse kurkottavaa ideasampoa kuin aluksi kuvittelin.

Mutta pikkumarinat sikseen: perimätiedon mukaan kovasti sauna-tematiikkaan mieltynyt Diablo lyö koko levyn mitassa löylyä kiukaalle niin, että heikompaa heikottaa. Mutta kuunneltava on, yhä uudestaan ja uudestaan. Ja sitten lumeen kierimään!