Palor: Lähenee nyt

Omakustanne

Salolainen Palor julkaisi alkuvuodesta Tyhjiö-sinkun, jolla kitaran & syntetisaattoreiden hedelmät maistuivat pirtsakan kasarilta. Tuolloin muassa oli myös sen verran dreampop-unelmaa, ettei lopputulemaa osannut pelkäksi postrockiksi leimata. Lähenee nyt -debyyttialbumi julkaistiin itse asiassa jo huhtikuun alkupuolella, mutta yksinoikeudella Desibeli.netille valmistettu fyysinen laitos (mistä suuri kiitos) löysi tiensä toimitukseen vasta toukokuun puolella.

Lähenee nyt -albumin yhteydessä on turha puhua mistään ehyestä pitkäsoittokokonaisuudesta, sillä ennemminkin tämä on värikäs kokoelma erilaisia biisejä. Niistä toiset rokkaavat brittiläisen 90-luvun hohdokkaassa angstissa, toiset taas loikkaavat Atlantin toiselle puolelle ja soundaavat amerikkalaisen vuosituhannen vaihteen poprockilta. Projektien tavoin tässäkin haetaan selvästi uutta suuntaa ja esitetään biisejä, jotka eivät ole syystä tai toisesta sopineet muihin proggiksiin.

Eikä edes 80-luvun kolkkoja, postpunkmaisia soundejakaan vierasteta, silloin kun niistä on hyötyä – kuten vaikkapa Aika tulee osoittaa. Rankempi näkemys samoista maisemista on levyn kiivain siivu, mutta Tagipilveen ei ole itsetarkoituksellista rankistelua, vaan se antaa kokonaisuudelle aivan omanlaisensa lisätilan. Mainitaan erikseen vielä Eksyneet, joka leijuu dreampopin hattarapilvissä upeasti, välttäen ylisokeriset vaarat, vaikka sovitus onkin äärimmäisen eteerinen.

Palor kärsii matalateknisyydestä, joka syö soundien voimaa ja kappaleiden mahdollisuuksia. Olisin kovasti halunnut pitää enemmän Portti 2.1 ja Aavikko palaa -raidoista, mutta demomaiset soundit ja selkeä keskeneräisyys eivät – ainakaan tällä kertaa – toimineet Palorin eduksi. Mitä kaikkea aineksista olisikaan saatu kasaan, jos mukana olisi ollut riittävästi resursseja sekä riittävän visionäärinen tuottaja, joka olisi voinut tuoda sen kaivatun näkemyksen laatikon ulkopuolelta. Lähenee kyllä, mutta vielä on matkaa.