Sarah-Jane Summers & Juhani Silvola: The Smoky Smirr o Rain

Omakustanne

Sarah-Jane Summers on kotoisin Skotlannista, ja Juhani Silvola on puolestaan Päijät-Hämeen suunnille sukujuurensa sijoittava muusikko. Norjassa asuva kaksikko on kiertänyt aktiivisesti ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenen verran ja The Smoky Smirr o Rain on duon kolmas pitkäsoitto, jolla erilaiset musiikilliset perinteet yhdistyvät. Kaksikko esittää akustista instrumentaalimusiikkia, jolla eri maiden kansanmusiikit tapaavat toisensa ja osittain myös yhdistyvät toisiinsa.

Täysin akustinen instrumentaalilevy pitää sisällään yksitoista raitaa, joista seitsemän on vanhoja kansansävelmiä. Avausraita Dàn Fhraoich on kuuleman mukaan peräti muinainen sankariballadi, kun taas Polskat njputtaa yhteen vanhoja suomalaisia pelimannisävelmiä suoraan Samuel Rinda-Nickolan nuottikirjasta. Pibrock (jig) & The Herring Reel on puolestaan vanha hilpeä skotlantilaissävelmä, jolla Summersin viulu kaartelee ja kiertelee vanhoja ylämaiden tuntoja.

Helpoimmin lähestyttävä raidoista lienee kuitenkin saatesanoissakin esiin nostettu Borrowed Days, jolla Summersin sävellyskynä on terävimmillään. Viulun nopea kisailu ja kitaran pohjatyö pistävät yhdessä kasaan melkoiset pirskeet, kunnes biisi katoaa pitkäksi aikaa varhaisen Pink Floydinkin mieleen tuovaan kokeellisuuden usvaan.

Kummitädin valssi tuntuu tässä riehakkaassa seurassa miltei tarpeettomankin rauhaisalta, mutta yhtä kaikki kappaleeseen on onnistuttu loihtimaan levyn kenties viehättävin melodianpätkä, joka jää kummittelemaan mielen perukoille. Vielä tätäkin elokuvamaisempi on kuitenkin Silvolan kirjoittama Taivaankannen halki, josta tulee mieleen jotkin edesmenneen Jóhann Jóhanssonin työt, vaikka kappale huomattavasti perinteisempi onkin.

The Smoky Smirr o Rain on tyyli- ja soitinpaletiltaan niin karsittu, että siitä joko pitää tai ei. Kolmen vartin mitta on pitkä ilman ainuttakaan sanaa, sähköisistä soittimista nyt puhumattakaan, mutta parhaimmillaan taika toimi väkevästi. Harmi että kaksikko ei ole kynäillyt enempää omia sävellyksiä mukaan, sillä ainakin itse huomasin viihtyväni paremmin duon oman materiaalin parissa.