True Lovers: Blessed Are the Lovesick

Future Lunch

Mennyt on tulevaa ja tuleva mennyttä, totesi eräs ajattelija muinoin. Tuota toteamusta on helppo soveltaa True Lovers -yhtyeeseen, joka on rakentunut Mikko13-nimisen muusikon ympärille. Mikä siis on mennyttä ja mikä tulevaa? Albumin saatesanoissa True Loversia tituleerataan moderneiksi vampyyreiksi, jotka soittavat vuosituhannen alun amerikkalaista rockia 1980-luvun postpunk asenteella. Yllä on tietysti vain nahkaa ja aurinkolasit, joten ainakin ulkoiset puitteet ovat kohdillaan debyyttialbumilla. Entä itse musiikki?

Kieltämättä kasari kukkii ja kohtalokkuus on käsinkosketeltavaa, kun yhtye paiskoo runsailla synilla vahvistettuja kitarariffejä vasten tummia taivaita. Vokalisti lähinnä lausuu tai huutaa sanomansa, välimuotoja ei tahdo löytyä, eikä niitä toisaalta jää kaipaamaankaan. Aluksi hieman vierastin yhtyeen tapaa vetää äänivallit överiksi, kunnes oivalsin sen olevan elintärkeä osa kaavassa.

Tämän musiikin on tarkoitus kiehtoa ja koukuttaa, mutta sen ei missään nimessä pidä miellyttää liiaksi. Eli unohtakaa ne 50-luvun punaiset samettivampyyrit, koska nyt kuljemme jossain siellä missä Lost Boys hillui rankimmillaan ja Tony Scottin The Hunger repi silmiemme eteen vampirismin rumat puolet. Melodiat saavat toki kukkia ja loistaa, mutta rytmipuoli iskee hartioillaan ja kuusikielisestä riivitään myös rosoa ja rouhetta.

Enfrorcerin tylyssä vyörytyksessä voikin tuntea kylmän seinämän edessään ja Phoenix Down räyhää jo punkin laidoilla asti, raskaiden keskitysten möyhentäessä satunnaista kuulijaa. Onneksi kaikki iskut eivät lähde täysillä matkaan ja Rain Cityn taivaat todella kaatuvat ryöppynä niskaan, kun tummasävyiset seinämät nousevat astetta elektronisemman paletin avulla kohti taivaita. Raskasta ja lohdutonta tämäkin on, mutta nyt sentään voi välillä vetää henkeä. Mielenkiintoinen lisä kuvassa on myös levyn loppupuolelta löytyvä Night Sky, jolla True Lovers avaa itselleen tyystin uusia mahdollisuuksia.