Tomi Olavi: Helsinki - Florianópolis

Omakustanne

Monet ovat tulleet siihen tulokseen, että tältä planeetalta löytyy useampiakin paikkoja, joissa kukin meistä voi elää unelmaansa. Tomi Olavi lähti matkalle Brasiliaan, jossa hän opiskeli portugalin kieltä, capoeiraa ja paikallisten soittimien saloja. Matka tapahtui juuri ennen pandeamiaa ja sen jälkeen Olavi ryhtyi rakentamaan debyyttialbumiaan itähelsinkiläisessä asunnossaan. Helsingistä on pitkä matka Florianópolisin rannoille, mutta tuossa muutama sata kilometriä São Paulosta etelään sijaitsevassa paratiisissa Olavi on selvästi löytänyt etsimänsä.

Miltä siis kuulostaa Suomeen siirretty palanen Brasiliaa? Ensinnäkin esiintymiskielenä toimii portugali, joka allekirjoittaneelle toimii harmillisesti myös muurina. Afro-brasilialaiset rytmit ja soittimet soveltuvat kuitenkin universaaleiksi tulkeiksi, kun rauhaisasti keinuva Dona Maria do Camboatá pitää sylissään ja ykkössinkuksi valittu Ai, Ai, Ai, Ai, São Bento me chama laittaa tanssijalkoihin pientä liikettä.

Akustinen kitara ja lähestulkoon varoen lauletut vokaalit toimivat runkona, jota rytmipuolelta täydennetään lähinnä erilaisin perkussioin. Kuuleman mukaan eksoottisten soitinten seassa kuullaan myös kannelta, tosin eipä kansallissoittimemme aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia musiikille. En itse asiassa edes osaa kertoa millä raidalla/raidoilla kannelta kuullaan, siinä määrin yhteneväinen ja ehyt äänimaisema on. Toinen ulkopuolinen lisä ovat syntetisaattorit, jotka nekin tosin toimivat vain rakenteiden vahvistajina ja taustalla tunnelmien luojina.

Helsinki – Florianópolis on hurjan kaunis, vaikkakin hieman sisään kääntynyt levykokonaisuus. Tietysti valittu kieli on yksi tekijä, mutta rauhallisten kappaleiden tarkoitus ei ole villitä ympärilleen bileitä. Nämä musiikilliset tuokiokuvat ja tunnelmat on varattu illan myöhäisempiin hetkiin, kun aurinko on jo painumassa mailleen ja voi hetken vain velloa ajan ihanassa virrassa.

Esikoislevy antaa kuitenkin siinä määrin lupauksia, että musiikillista kehitystyötä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Kulttuurien yhdistäminen ei köyhdytä ketään, vaan antaa maailmalle rikkaamman mosaiikkikentän, jolloin kulttuurit elävät ja kehittyvät.