Nähtävästi Turun seudulta (?) operoiva Toyta Backseat perustettiin vuosituhannen vaihteessa ja ensimmäisen keikkansa ryhmä heitti vuonna 2000 FarmAidissa. Ja jotta ei syntyisi mitään väärinkäsityksiä lienee hyvä kertoa että kyseessä on siis Somerolla järjestettävä pientapahtuma, eikä siis se toinen festari jolla esiintyy joka vuosi Willie Nelson.

Toyta Backseat uskoo perinteiseen kaksi kitaraa – basso – rummut kombinaatioon, eikä musiikissakaan juuri uusia uria avata. Reseptilääkkeenä tarjotaan englanninkielistä sielukasta pop-rockia jossa on kuultavissa vahvoja vaikutteita etenkin tuolta brittein saarten suunnalta. Neljästä kappaleesta ensimmäisenä peliin lyödään se kaikkein tarttuvin ralli, eli Gonna Start The Fight. Nopea ja reipas biisi kantaa hyvin loppuun asti ja Neil Youngmaisesti huojuvat stemmat tarttuvat oikein mallikkaasti. Kakkosraita Great Things laskee sykettä eikä oikein pysty vakuuttamaan. Se mitä kappaleella haetaan jää löytymättä, vaikka etsintä paikoin hyvältä kuulostaakin. Potentiaalia sisältävistä aineksista ei vain tunnuta saavan otetta. Dog nostaa jälleen kytkintä lattiasta nousten lätyn toiseksi vahvaksi hetkeksi, ja jotenkin menosta saa sen vaikutelman että biisi kuulostaa livenä vielä rahdun verran paremmalta. Rauhallisemmin fiilistelevä Always Tomorrow päättää musiikkimatkan kasvaen monumentaaliseen neljän ja puolen minuutin mittaan.

Bändin sivuston mukaan kyseessä on jo neljäs omakustanne, ja kokemus kieltämättä kuuluukin soitannon rentoudessa. Jos risuja on jostain annettava nousee vokalisointi ensisijalle. Vaikka laulajalla miellyttävä ääni onkin, olisi ehkä englannin lausuntaan syytä vielä keskittyä. Bonusta sävellysten monipuolisuudesta, sekä yleisen tuoreesta ilmeestä joka saa tämän levyn viihtymään soittimessa pidempäänkin.