Roope Eronen: The Inflatable World

Pacific City Discs / Discrepant

Suurin osa julkaistavasta musiikista on ns. helppoja levyjä, jotka sijoittuvat populaarimusiikin rikkaalla kentällä omien genrelohkojensa tienoille. Niiden sisällöt toistavat kunkin genren tuttuja kaavoja, joita voidaan kutsua jopa laeiksi, eikä kuulija joudu millään tavoin epämiellyttävään tilanteeseen. Tiedät mitä saat, ja saat mitä olet tilannut.

Avarus-yhtyeestä tuttu Roope Eronen ei nähtävästi välitä tuon taivaallista mistään musiikkityylien sääntökirjoista, tai aiemmin hyviksi havaituista reiteistä, tavoista ja tottumuksista. Herran sooloalbumi on laskettavissa kyllä löyhästi kokeellisen synapopin alle kuuluvaksi, mutta tämä yhdentoista raidan kokoelma instrumentaalimusiikkia on kaikkea muuta kuin tavallista. Voitte tietysti ihan aiheellisestikin kysyä: onko ”tavallista musiikkia” sitten edes olemassa? Kysymys on oiva, joten vastataanpa sitten vaikka näin: The Inflatable World on poikkeuksellisen epätavallinen kiekko.

Ensinnäkin on todettava, että levyn yleissoundi on muhevan retroinen sellaisella 70-luvun Kraftwerkin tyylillä. Soundit ovat itse asiassa niin lelumaisia, että mukaan hiipii tietynlaista leikkimielisyyttä. Eronen ei kuitenkaan kalastele halpoja hekotuksia hassuilla äänillään, vaan biisit saavat pompahdella, piipahdella ja siritellä aina kulloisenkin tarpeen mukaan kuten haluavat. En liene ainoa, jolla mieleen nousevat klassiset kuusnepan pelit, tai Nintendon tutut jätit, mutta suoraa lainausta levyltä on turha nuuskia.

Toinen oletettava vaikutin löytynee 80-luvun futurististen elokuvien sekä TV-sarjojen ääniraidoista, mutta nytkin Eronen on sotkenut aikakaudet ja vaikutteet yhdeksi suureksi virraksi, joka on alusta loppuun vain Roope Erosta. xxxL Nativity hyödyntää samplattuja kuoroääniä erittäin kraftwerkmaisella tavalla ja Mouth Watering Stocking Stuffers tekee onnistuneet Brian Enot sotkiessaan musiikin niin syvälle efekteihin, että on vaikea sanoa varmasti, kumpi oli ensin.

Tämä on synapoppia loungen puolelta, elektronista musiikkia ilman raskaita dystooppisia varjoja ja hilpeää hulluttelua taiten rakennetuissa elektro-kulisseissa. Voit siis ajatuksissasi pukea huoletta uudenuutukaisen avaruuspukusi, sijoittaa pallomaisen pleksikypäräsi antennit vastaanottamaan lähetyksiä Erosen avaruusasemalta ja vain nauttia menneestä tulevaisuudesta – vai oliko se toisinpäin?