Perttula: Pajavasara / Forge Hammer

Bafe’s Factory

Kun albumin nimi on Pajavasara, ensimmäinen aatos saattaa rientää industriaalisen kolinan ja kilinän suuntaan. Perttula ei ole kuitenkaan luottanut esikoisalbumillaan silkkaan konevoimaan, vaikka taustalla koneiden kalketta kuullaankin. Itse asiassa soolosoittimen paikan ja kirkkaimmat valokeilat itselleen on vallannut haitari, eikä instrumentaalikiekolla kuulla tietenkään lainkaan laulua. On siis aika astua hieman toisenlaisen musiikillisen kapselin kyytiin ja kummastella äänten äärettömyyttä, kun folk ja elektro kohtaavat, popin kaavat hajotetaan osiin ja kerronta rakentuu teemojen ympärille.

Instrumentaalilevyt ovat luonteeltaan haastavampia, kuin ns. normaalimmat levyt. Siinä missä sanat voivat välittää helposti tuhat kuvaa, olivat ne sitten kuinka ainutlaatuisia tai tavallisia tahansa, niin sanaton tuntojen välittäminen on vaikeampaa. Ainakin kovin tarkkojen viestien, sillä tokihan äänet aina jotain mielikuvia loihtivat kuulijalleen.

Saatesanojen mukaan Perttula-nimen takaa löytyvä Toni Perttula on viettänyt materiaalin äärellä runsaasti aikaa, työstäessään vastentahtoisista biisinaluista oikeita kappaleita. Äänitysstudiona on toiminut oma olohuone, jossa Perttula on tehnyt musiikillisia matkojaan – oletettavasti yrityksen ja erehdyksen kaavaa hyödyntäen. Kahdeksasta kappaleesta seitsemälle on annettu nimi niin suomen kuin englannin kielellä, Magnetar kun on sama asia kummallakin kielellä. Halua ideoiden ja ajatusten välittämiseen siis löytyy ja saatekirjeessä kerrotaan myös materiaalin soittamisesta Lontoon kaupungissa, jos ei muuten niin DJ:n kautta.

Taonta on persoonallista ja kipinöistä syntyy mielikuvia. Takouma / Dents tuntuu toistuvasti nousevan suosikikseni näistä raidoista, kenties juuri paikattomuutensa ansiosta. Maantieteelliset rajat onnistuu kadottamaan myös Vaskinen / Copper, joka kuulostaa samaan aikaan ikuiselta ja 2020-luvulta. Haitari viskoo melodioita rennosti, taustalla mitä ihmeellisimmät kilahdukset ja helähdykset kajahtelevat kuten parhaaksi nähdään, kaiken ollessa vuoroin suurta ja pientä.

Sinkkubiiseistä Rauta / Iron on kenties se helpommin lähestyttävä ja suomalaisugrilaisempi, kun taas albumin avaajaksikin valittu Talvenselkä / Heights of Winter leikkii rohkeammin elektronisten elementtien kanssa. Vanha ja uusi, taipumaton ja muuntautuva - Pajavasara / Forge Hammer on kiistatta vastakohtien värittämä esikoispitkäsoitto, jonka tinkimätön muoto ja vahva visio rikkovat mukavasti ympärillemme alati syntyviä kaavoja.