Julkaistu: 08.05.2021
Arvostelija: Mika Roth
Humu Records
Bluesistakin on moneksi, kuten Jarkka Rissanen & Sons of the Desert osoittivat jo neljä vuotta sitten allekirjoittaneelle. Tuolloin ilmestynyt Hybrid Soul -pitkäsoitto laittoi perinteisen bluesin, soulin ja progehtavan rockin rajat venymään niin, että laatusanoissa oli hakemista.
Cargo-pitkäsoittoa pohjustettiin jo vajaa vuosi sitten Pow-Wow sinkulla, ja sähkökitaralevy pystyy lunastamaan kevyesti tuon hienon sinkun antamat lupaukset. Musiikillinen matka vie jälleen Mississipin deltalta aina Chicago bluesin koukeroihin saakka, eivätkä kielisoittimet kaipaa tuekseen vokaaleja. Kitarapuolella sen sijaan kuullaan yhtä jos toistakin keppiä, kun Rissanen antaa akustisten ja sähköisten soitinten puhua.
Instrumentaalilevyn vakavin haaste on mielestäni vaihtuvuuden ja mielenkiinnon ylläpitäminen, etenkin kun puhutaan kitaralevyistä. Cargon biisijärjestys onkin rustattu kuntoon ja puolivälissä kuultava Tofu Queen jakaa kiekon luontevasti kahteen osaan. Tunnelmallisen loungeinen pala on kuin aurinkoinen päivä hiekkarannalla, jonka jälkeen em. Pow-Wow saa ottaa rootsista tiukan puristusotteen. Vinyylilevyllä tämä A- ja B-puolen vaihdos on taatusti toimiva, eikä magia muissakaan formaateissa kärsi, digitaalisesta avaruudesta nyt puhumattakaan.
Kiekon viimeiseksi numeroksi sijoitettu Once Upon a Time on kuin kaunis kruunu ja täydellinen päätepysäkki onnistuneelle matkalle. Yli kuusiminuuttisen kipaleen kaihoisuus saa joka kerta katsomaan taaksepäin ja pohtimaan levyn eri osuuksia ja hetkiä. Olipa kerran, ja puolestani voisi olla seuraavankin kerran.
Blues rockin peruskiveltä aivan omanlaisensa rakennuksen luonut yhtye.
Linkki:
Jarkka Rissanen Sons of the Desert Facebookissa
(Päivitetty 8.5.2021)