Halibears: Hasta la Twista

Muumaa musiikki

Ystävällisten nallekarhujen rhythm’n’surf synnytti taannoin Desibeli.netin toimitukseen niin korkeat sou/sufr/rock’n’roll -aallot, että kyllähän siinä talven tunkkaisuus katosi kertaiskulla. Riemukasta musiikkia soittavan helsinkiläisorkesterin Twisting Sister -sinkkuhan kyllä kertoi jo viime vuoden puolella, että mistä tässä on kyse, mutta silti: yllätys oli iloinen ja kaivattu.

Hasta la Twista on eloisan rytmiryhmän, kitaran ja kosketinsoitinten juhlakulkuetta. Kokonaisuus maistuu samaan aikaan väkevästi 60-luvun twistaavalle menolle, jossa vaikka Batman Robineineen voi loikkia mitä uskomattomimmissa lavasteissa. Svengaava Lontoo huokuu Hasta la Twistan elokuvamaisessa kaartelussa, urkujen ulistessa rautalangan päällä kuin viimeistä päivää. Afroa puskee nuppiin ja puntit leviävät myös Riff Raff Rufflen puristellessa värejä kammion seinille. Klishe-varoitukset pärisevät, mutta niin tekevät rummutkin, joten mitäpä moisesta.

Kitara ja koskettimet vievät sirkusta eteenpäin, eikä vokalistia osaa edes kaivata, kun Night Train to Haliwood puksuttaa raiteillaan. Välillä on melodista alamäkeä, toisinaan taas riffikkäämpää ylämäkeä, mutta vauhti on aina sopiva. Ja jotta kaavoihin ei kangistuta, osaa nelikko myös varioida ja yllättää. Wave Breaker ujuttaa jotain bluesin kaltaista ja lattarilta tuoksahtavaa sekaan, kun taas Hug-Man-Do tipauttaa mojon nimissä vauhtia.

Hasta la Twista on kuin psykedeelinen matka kaunisteltuun versioon 60-luvun hipoista. Tiedättehän, vähän niin kuin Austin Powers, jonka kautta seksi, huumeet ja kummat gurutkin voitiin peilata eräänlaisen viattomuuden kautta. Twist!