Paula Präktig: Carved

Tusina-Tuotanto

Soolopianoalbumit ovat harvinaisempia ilmestyksiä Desibeli.netin sivuilla, mutta sellaisen on nyt julkaissut muistakin yhteyksistä tuttu Paula Präktig. Saatesanoissa mainitaan opettajien joukossa Sid Hille, jonka teoksiin instrumentaalilevy Carvedista voikin löytää etäisiä, sumuisia siltoja.

Avainsana Carvedin maailmaan on tunnelmallisuus. Tällä levyllä tunnelma on rauhallinen ja seesteinen, kuin sateen jälkeinen peltoaukea, tai tuulettomassa auringonpaisteessa lepäävä mäntyinen kalliomaisema. Tai miksipä ei vaikka öinen, huolista vapaa kaupunki, jonka kattomeren yllä tähdet loistavat täynnä toivoa. Toisinaan kappaleet ovat enemmänkin irtonaisten nuottien liittoja, jotka juuri ja juuri pystyvät pitämään hentoisen rakenteensa kasassa – ja juuri tuossa läpikuultavassa vaimeudessa on se juttu, jos moisesta vain saa kiinni.

Toisinaan taas kappaleet leikittelevät enemmän ja pitävät kiinni perinteisemmistä melodioistaan. Kuinka helppoa onkaan sijoittaa Small Piano Waltz, tai etenkin leikkisämpi New Hobby, jonkin Federico Fellinin elokuvaan, johon muut musiikit on luonut Nino Rota? Hieman samoissa tunnelmissa keinuu Poem to Joep, kaihoisan melodian nostaessa mieleeni kuvia jostain 1800-luvun lopun juhlista – ihmisistä, jotka näyttävät saduista irrotetuilta ja katsovat omaan aikaamme lievää sääliä tuntien.

Äänessä on lähes pelkästään piano, tosin joitain taustahuminoita ja pientä ääntenmuokkausta lienee mukana, mutta vain aavistuksenomaisena mausteena. Sanon musiikkia ehkä liiankin helposti kauniiksi, mutta nämä kappaleet ja tämä kokonaisuus sulkevat kauneuden syliinsä hyvinkin konkreettisesti. Eikä se ole puristavaa ja tukahduttavaa, vaan lohdullista, lämmintä ja sydämestä kumpuavaa syleilyä. Kaunista musiikkia elämän hiljaisempiin hetkiin.