Täplä: Sotkuisempi pää

Omakustanne

Tamperelainen poprockyhtye Täplä on pitänyt kelpo vauhtia lyhyen uransa aikana. Vasta viime vuonna perustettu ryhmä on näet ehtinyt jo debyyttialbuminsa luokse, eikä kymmenen raidan joukkoon ole eksynyt ainuttakaan lainanumeroa. Alkuvuodesta ilmestynyt Beverly Hills -sinkku antoi tietysti jo pientä myrskyvaroitusta tulevasta, mutta silti Sotkuisempi pää -esikoinen pääsi jotenkin vain yllättämään.

Sotkuisempi pää -albumin tekstit vaikuttavat syntyneen pääosin eron/erojen kirvoittamana. Rakkaus on siis jättänyt toistuvasti talon taakseen, eikä sydän ole selviytynyt saamistaan kolhuista. Suorimmin tätä ruotii Ok, jossa vielä kahden vuoden jälkeenkin eron jättämät haavat ovat arpeutumatta. Kolhitut sydämet ovat tietysti populaarimusiikin peruskauraa, mutta lyriikoiden suoruus ja koskettavat kielikuvat kieltämättä osuvat toistuvasti maaliinsa.

Musiikillisesti Täplä pysyttelee keveän ja pehmeän poprockin puolella, jossa kitarat soivat pehmeästi ja rytmiryhmän iskut ovat hillittyjä. Tämä tietysti korostaa yhtäältä tekstejä, mutta itse jäin kaipaamaan enemmän puristelua. Esimerkiksi Kai tän pitikin mennä näin -raidan lopussa rock saa hetken rouhia, mutta kelpo tilaisuudesta ei oteta kaikkea irti. Mitä Bruce Springsteen bändeineen olisikaan saanut aikaiseksi samoista aineksista, tai edes kotoinen Antti Pouta?

Toinen lievä ongelma on siinä, että biisit lainaavat toisiaan ja versioivat tuttuja polkuja. Esikoisen plus 38 minuuttia olisikin kannattanut karsia lähemmäs puolta tuntia, eikä materiaalin lisäpuinti olisi välttämättä vesittänyt lopputulemaa. Onneksi Paperilunta leijuu upeasti ja Kellun ei missään vaiheessa painu pinnan alle. Tästä olisikin saatu kasaan todella kova EP-levy.