Alder Ego: III

We Jazz Records

Rumpali-säveltäjä Joonas Leppäsen johtama Alder Ego pisti modernin jazzin rajat vinkumaan, kun sinkkubiisi November Ghost taannoin hämmensi ja hurmasi. Leikkisän kappaleen avulla trumpetisti Tomi Nikku ja tenorisaksifonisti Jarno Tikka pääsivät esittämään osaamistaan, eikä basisti Nathan Francis jäänyt Leppäsen kera kvartetin muiden jäsenten edessä suinkaan toimettomaksi.

III-albumilla Alder Ego vain nostaa vauhtia, eikä sinkkuraita jää ainoaksi loikaksi uusiin suuntiin. Päälle kahdeksan minuutin mittainen Love and Maladies on melkoinen avausraita, joka niin sanotusti tyhjentää pajatson. Vähintään yhtä vahva, ja tyystin erilainen kokemus, on puolestaan elokuvamainen Ephemeral, jonka puolikaoottisessa äänitörmäilyssä riittää tutkittavaa ja tulkittavaa hyväksi aikaa. Kummallisissa sfääreissä vaeltaa myös unenomainen I Saw It In a Dream, joka sumentaa rajaa äänimaisemoinnin ja perinteisemmin ymmärretyn musiikin väliltä. Kysehän on lopulta tunteista, joita eloisat äänisarjat synnyttävät, eivätkä nuo tunneketjut ole koskaan täysin samanlaisia, saati sitten ennustettavia.

Materiaali on lähes kokonaan Leppäsen kynästä, mutta tähänkin sääntöön löytyy pari poikkeusta. Francisin hetki on Nathan’s World, joka tipauttaa hetkeksi kiireen kyydistä, basson kertoessa hieman surumieliseksikin tulkittavan tarinan. Puhaltajat saavat puolestaan oman valokeilansa jo kiekon alkupuolella, kun Impermanece avaa estradin selkosen selälleen.

III on kunnianhimoinen levy, mutta itse en vain saanut siitä missään vaiheessa kunnon otetta. Yritys oli kyllä kova, kenties liiankin kova, mutta III tuntuu edelleen enemmänkin hienojen hetkien ja parin helpommin unohdettavan numeron paketilta. Sinkkubändinä Alder Ego on huumaavan kova, joten ehkäpä ongelmat ovat enemmänkin vastaanottavassa päässä.