Väisänen: Tulis ilta tai särkyis kone

UHO Production

Viime syksynä Väisänen kaipaili lepoa Tulis ilta tai särkyis kone -sinkulla, folkin värittäessä oululaisen laulaja-lauluntekijän touhuja. Nyt on kokonainen pitkäsoitto ihasteltavana saman otsikon alla, yhdentoista raidan jatkaessa miehen ja akustisen kitaran sopuisaa matkaa.

Soolodebyyttialbumi soikin eloisana ja vahvana, eikä koneita nähdä kansikuvan jälkeen missään. Alkuun näin runkoon saakka riisutut biisit ottivat hieman aikaa tottua kapoisiin laitoihinsa, mutta Väisäsen laulaessa täydestä sydämestä, on helppo yhtyä kertojan purskahteleviin tunteisiin. B-puolen sulkeva Voisiko se olla hän intoutuu jopa rellestämään tavallaan, naistaustalaulajan liittyessä mukaan juhliin. Eikä Seinän sisälle manattu sinnikäs rakkaus kilpisty seiniin, vaan löytää tiensä maailmalle.

Tietenkin levyllä on myös melankolisempi puolensa, olemmehan nyt Suomessa. Huoltoasemalla maalailee lievästi countryistä äänimaisemaa, jossa kaksi tavoillaan pettynyttä rekkamiestä pohtivat valintojensa taustoja. Koira kertoo ihmisen parhaasta ystävästä, mutta kulmat ovat yhtä uniikkeja kuin rempsakkaasti soivassa Kuukauden demossa, jossa taidetaan kuulla ihka oikea sähkökitarasoolokin.

Väisänen on kuitenkin vahvimmillaan silloin, kun äänet rauhoittuvat, tilanteet kuvataan muutamin lausein ja kurvit saavat tapahtua omalla vauhdillaan. Lentämisen alkeet kertoo ehkä puolittaisesta fantasiasta, mutta fellinimäisyys ei ole koskaan haitaksi. Pöytätanssi ottaa yhteyden taas suuren rajan tuolle puolen, vai ottaako? Väisänen osaa ovelasti jättää riittävän määrän vastauksia vain leijumaan ilmaan, kuulijan asettuessa kuin huomaamatta kuskin penkille.