Väliaikainen Morsian: Lähiön taloissa

Omakustanne

Väliaikainen Morsian on yhtye/projekti, jonka muodostavat Sami Antero Nygren, Mika Ilmari Lehto ja Tanja Säisä. Trion jokainen jäsen laulaa, Nygrenin ja Lehdon vastatessa soittimista. Lo-fi on ainakin soundillinen valinta, mahdollisesti myös taloudellinen, mutta ainakin materiaalia tuntuu syntyvän kelpo tahtia. Alkusanat on lausuttu vuonna 2018, mutta Lähiön taloissa -pitkäsoitto on peräti 19 raidan mittainen matka.

Entä minne tuo matka johtaa? Aiemmassa Aleksanterin kirkon sapatti -promon arviossani sovittelin trion harteille bluesrockin ja folkin viittoja, mutta tällä levyllä kirjo kasvaa kyllä huomattavasti laveammaksi. Rock lienee se selvin yhteinen tekijä, jonka kylkeen proge, pop, folk, blues ja toisinaan jopa garage/punk puskevat. Yhtyeeltä on jo aiemmin ilmestynyt joitain pikkujulkaisuja, mutta niiltä mukaan on kelpuutettu ymmärtääkseni vain kolme biisiä, jotka kaikki on julkaistu kuluvan vuoden puolella.

Käppäinen demomaisuus on helpommin kestettävää, kun annoskoko on pienempi, kuten vaikka tuo kolme raitaa. Kun mittaa sen sijaan on päälle tunnin ja kymmenen minuutin, ovat reseptorit kovilla. Etenkin kun tasalaatuisuus on kaukainen haave.

Esimerkiksi powerpopahtava kitaraherkku Frendit, usvaisempi Tähtisilmä, lievästi röyhkämäinen Rakettikäyrä sekä hälyääninen Joutomaat olisivat toisessa elämässä voineet kaikkia räjäyttää pankin vuorollaan, kun nyt lähinnä yritetään saada konttorin ulko-ovea saranoiltaan – ja korostan sanaa ’yritetään’. Katkera käsi ottaa varoittamatta punkin otteen kuulijasta ja antaa oikein isän kädestä, katkera kun on. Reilusti päälle kuuden minuutin ulottuva Normihomma soi raakana lo-fi bluesina, jonka matalateknisyys on tosin jo yltynyt vahingolliseksi saakka. Kielenä toimii suomi, paitsi säännön vahvistavassa poikkeuksessa. You Stick to My Live on ihan kivaa progehuuruilua, vaikka viiden minuutin mitta lievästi ylilyönniltä tuntuukin.

Lähiön taloissa ei luultavasti edes yritä olla mikään ehyt albumikokonaisuus, vaan ennemminkin kaiken tähän mennessä tapahtuneen summaus. Se on poikkeuksellisen mittava rahtikontti, josta voi löytää pieniä ja isompiakin aarteita, kunhan vain jaksaa käydä materiaalia läpi. Ydinkysymys kuuluu: mitä seuraavaksi? Suosittelisin jatkojalostamista, ulkoisen tuottajan konsultointia ja pienempiä annoskokoja, sillä puutteistaan huolimatta levyllä on enemmän plussaa kuin miinusta.