Grillijono K.O.: Napalmia korville

Secret Entertainment

K�si yl�s, kuka on saanut grillijonossa turpaan? Eik� noissa nujakoissa tunnetusti tarvitse olla mit��n sen kummempaa syyt�, sill� joskus paukkeen on vain paukuttava.

Paukkuvaksi on helppo kuvata my�s vaasalaisen turborock-yhtye Grillijono K.O.:n debyyttialbumia, jolta l�ytyy kymmenen liev�sti ep�tasaista iskua. Rockin blueseinta p��ty� edustanee Marinaadien hautaan (kyll�, luit oikein), jolla veivataan ja v��nnet��n Jaloviinan, hien ja ties mink� katkussa. Alkuvoimasta rokettirollia on my�s Bill Hicks, sek� avaukseksi livautettu Ihmismadon viimeinen p�iv�, joka on samalla albumin vedoista se toinen, joka ylitt�� kolmen ja puolen minuutin maagisen rajan.

Turboilua ja urpoilua lantrataan metallisemmilla palasilla, joista M� oon sun koira heivaa ryhm�n r�tkett� kohti itse��n Slayeria. Enk� nyt vain visko nimi� p��st�ni, sill� biisin korkeaoktaanisessa raivossa on jotain pys�ytt�m�t�nt�. Puolittaisen askeleen punkin suuntaan huitaisee Koti, uskonto ja ilmainen �mp�ri kipakalla koukullaan, jolla ryhm� osuu pariinkin leukaper��n. Vokalistin r��ynt� saattaa rasittaa kuuloelimi� toisinaan, mutta nyt ilmaisu sopii kuin nyrkki silm��n, etenkin kun puhtaampia taustavokaaleja on taas tarjolla raaston kylkeen.

Napalmia korville on huvittava levy, vaan ei hauska. Ei ainakaan sellaisella heko-heko-tavalla, koska veistelless��n GKO pit�� aina pokkansa. Ja mist� sen edes tiet��, mik� on vitsi� ja mik� ei. Kuluta mut loppuun on kaiketi kunnianosoitus niille aidoille denimsotureille ja sinkkuraita Fuck Me Up Before You Go-Go kannattaa nyt ainakin ottaa haltuun, muutenkin kuin nimens� ansiosta. Ei mik��n t�ystyrm�ys, mutta yksi musta silm� sent��n.