Wheel: Resident Human

OMN Label Services

Kaksi vuotta sitten kummastelin progehtavan rockmetallin vetovoimaa, kun Wheel vaikutti keksineen vanhan progepyörän kerrassaan uudelleen. Debyyttialbumi Moving Backwards ei siis kulkenut nimensä tavoin taaksepäin, vaan tuntui avaavan uusia uria jo täysin läpikäydyksi luultuun metsikköön.

Kaksi vuotta myöhemmin maailma makaa totaalisen toisella tavoin, eivätkä kaikki muutokset ole suinkaan olleet positiivisia. Pandemia on eristänyt ihmiset toisistaan, hajottanut yhteisöjä ja nostanut epäluulojen näkymättömät vallit välillemme. Kuka on tartuttaja, missä olemme suojassa, mitä pitäisi tehdä? Yksi ratkaisu on tietysti täydellinen eristäytyminen, vaan mitä tuolloin tapahtuu ihmisen sielulle, sille olennaiselle, joka tekee yksilöstä yksilön ja palan jotain suurempaa?

Wheel on pohjustanut toisen pitkäsoittonsa julkaisua neljällä sinkulla, joista viimeisin ilmestyy samana päivänä pitkäsoiton kanssa. Tunnelmallisesti pehmeämmillä sävyillä maalaileva Fugue sekä raivoisammin metalloiva Movement edustavatkin onnistuneesti kiekon lyhyempiä raitoja, kummankin kellottaessa noin neljä ja puoli minuuttia. Samalla ne esittelevät bändin progemetallirockista kahta eri laitaa: raskaampaa ja pistävämpää, sekä tunnelmallisempaa ja asteen sävyisämpää.

Yllättävä lenkki sinkkuketjussa on mammuttikokoinen Hyperion, joka on sen sijaan kuin pienoisalbumi itsessään. Päälle 12 minuutin mittainen teos on yhtä nousua ja laskua, metallista ryteikköä ja maalailevaa aavaa. Mennäänkö tässä jo liian pitkälle progen syvyyksiin – ja voiko toisaalta liian progea numeroa ollakaan? Nämä ovat kysymyksiä jotka eittämättä nousevat mieleen, mutta oman mittarini neula jäi kaiken koetun ja kuullun jälkeen toistuvasti plussan puolelle, joten Wheel hallitsee myös mittavampien teosten työstön.

Sävyt ovat tummentuneet, painotukset suorastaan synkistyneet ja vasta albumin sulkeva Old Earth päästää viimein puristuksen hellittämään. Tosin reilun pariminuuttisen kosketininstrumentaalin fiilis on myös kaihoisa, aivan kuin hyvästelisimme vanhan maan, maailman johon emme voi enää palata. Mielestäni Resident Human ei ole korona-levy, vaan levy ihmisestä, ihmisistä, oikeastaan koko ihmiskunnasta koronan, fake news -myrskyjen, black lives matterin, kaksinapaistuvan maailman ja ehkäpä jopa kongressitalon valtauksen jälkimainingeissa. Se pohtii ihmisyyttä ja etsii vastauksia, tuputtamatta kuitenkaan omia totuuksiaan.