The Walter Metsärinne EP: Never In Control

Fuu Recs.

Sanotaan se heti kättelyssä: arvion otsakkeessa ei ole kirjoitusvirhettä, vaan tämän projektin nimi on oikeasti The Walter Metsärinne EP. Never In Control ei ole myöskään mikään EP-levy, vaan ihka oikea pitkäsoitto, jonka strategiset mitat ovat 10 kappaletta ja reilu kolme varttia. Nimen takaa löytyy helsinkiläinen laulaja/laulunkirjoittaja Walter Metsärinne, joka mitä selvimmin rakastaa melankoliaan taipuvaa angloamerikkalaista indie rockia.

Never In Control on artistin debyyttipitkäsoitto, jolla herra on soittanut itse kaiken muun paitsi rummut. Tuotantopuoli ja miksauskin on pidetty omissa käsissä, joten Never In Control ei kuvaa nimellään ainakaan esikoisen levytysprosessia. Indierockin kultainen vuosikymmen oli eittämättä 90-luku, jolta myös tämä levy toistuvasti kuulostaa. Etenkin sinkkuraita Mark voisi olla vallan hyvin jokin unohdettu pikkuhelmi angstin vuosikymmeneltä, kun taas toinen sinkkuveto, Starfish, on hitaammassa kulussaan ehkä parikymmentä prosenttia enemmän kuusariksi kääntyvä vedenelävä.

Metsärinne osaa asiansa ja hallitsee tonttinsa, mutta silti albumi vaikuttaa kokonaisuutena hieman hajanaiselta ja suuntaansa hakevalta. Nämä ovat joukko hienoja kipaleita, jotka eivät vain asetu kovinkaan vavahduttavaksi albumikokonaisuudeksi. Metsärinne saa ruksattua jokaisen oleellisen boksin tehtävälistalta, mutta jokin tästä jää nyt puuttumaan.

Yksi ongelma on eittämättä se, että tuttuihin raameihin ei tuoda oikeastaan mitään uutta ja erilaista. Rohkeammalla sovituksella ja jollain yllättävällä siirrolla esimerkiksi Eleonora Smith olisi saattanut kasvaa kelpo perusraidasta erinomaiseksi sydänten murskaajaksi, eikä jo sinällään lupaava The Friend olisi jäänyt vain lupaukseksi jostain syvemmästä.

Never In Control jättää itsestään piinaavan ristiriitaisen kuvan. Lähtökohtaisesti pidän tällaisesta musiikista, mutta olisin kovasti halunnut hullaantua tästä paljon enemmän, joten kun sinällään upea Wandering to Wonderland sulkee levyn, koen lievää pettymystä. Hienoja hetkiä, terävä biisikynä ja vainu oikeille melodioille, mutta olisiko ulkoinen tuottaja sittenkin tarvittu työstämään palasista yhdessä artistin kanssa todellisia timantteja? Kenties.