Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa

Luova Records

T�ss� se nyt on: Litkun suomidiscolevy, jonka h�n p��tyi tekem��n koronan halvaannuttamassa maailmassa. Rikostoverina on h��rinyt Pekka Tuomi, jonka kanssa Litku on kirjoittanut, ikuistanut ja tuottanut osapuilleen kaiken. Jopa kannet toistavat kasarimaailmaa, mutta eiv�t silti sorru idioottimaiseen h�r�ttelyyn. Disco otetaan haltuun tosissaan, vaan ei otsa rypyss�.

Muistan liev�sti j�rkyttyneeni, kun viime kes�n kynnyksell� Topsipuikolla aivoon porautui varoittamatta keskelle ajatuksia. Pehmoiseksi k��ntyneet soundit asettuivat entist�kin petshopboysmaisempaan lepoon, kun loppukes�st� Mona haaveili julisteiden ja levynkansien kaunottaresta. Sinkuista j�lkimm�inen on kelpuutettu my�s uudelle albumille, jota pohjustettiin taannoin viel� Tour de France -sinkulla, joka on muuten sanalla sanoen t�ydellinen avausraita albumille.

Litku ja suomidisco. Em. sinkkujen kanssa olin varmaankin noin 15 prosenttisesti kauhuissani ja 85 prosenttisesti innoissani, mutta nyt plussaneula painautuu jo pohjaan saakka ja takilassa on liikett�. Litkun tapa luoda musiikkia on n�et edelleen perusteiltaan samaa, mit� nyt muoto on muuntunut.

Discosta voi siis l�yt�� rockin j��mi�, mink� loistavalle idealle pohjaava Google Earth Rock jo yksist��n osoittaa. Tulitukea saadaan Kateellinen lapsille rallista, jossa litkumaiset huomiot ropisevat koriin kuin punalappuiset herkut marketin iltatunneilla. Kohua enteilev�sti nimetty Suuri seksipy�r� on ehk� se heikoin lenkki t�ss� ketjussa, eik� vaahto suussa paahtava Ohjeet el�m��n l�yd� my�sk��n sit� viimeist� iskua vy�n alle. Vaikka yritys on kielt�m�tt� hirmuinen.

Suomidiscosta siirryt��n italon puolelle, kun Poikien kyyneleet ottaa pehme�t pastillis�vyt ja tuota silkinpehme�� numeroa seuraava Su 10:30 lienee t�m�nkertaisen biisikatraan kummallisin otus. Syntetisaattorit soivat liev�sti v��ristynein�, kertojan siivotessa loputtoman oloisesti kammiotaan, aivan kuin kaikki koettaisiin jonkinlaisten linssien l�pi. H�m�r�t varjot vaanivat jokaisen discon nurkassa, minne tuike ja kimalle eiv�t koskaan t�ysin yll�.

Tuohon kun lis�t��n viel� pari balladia niin kaikki pakolliset kuviot on k�yty l�pi. Mit� siis j�i k�teen? Kukkia muovipussissa on erinomainen albumi ja hieno lis� Litkun diskografiaan, jonka seuraavaa lis�� uskallan tuskin edes arvailla.