Mastord: To Whom Bow Even the Trees

Inverse Records

Progehtavaa rockmetallia soittava Mastord julkaisi esikoiskiekkonsa, Trail of Consequencen, toissa vuonna. Debyyttialbumi, kuten kaksi seurannutta sinkkuakin, livahtivat kuitenkin Desibeli.netiltä ohi, mutta toisen pitkäsoiton kohdalla tuli viimein osuma. Koska maailma makaa nykyään mallillaan, on ryhmä kasannut levynsä pitkälti kotistudioissaan ja palaset on parsittu kokoon toisaalla. Ydinkysymys kuuluukin: kuinka eheä ja elävä albumista on saatu?

To Whom Bow Even the Trees tuoksahtaa lyriikoidensa puolesta teema-albumille, vaikka mitään toistuvia henkilöiden nimiä ei lyriikoista ponnahtelekaan esiin. Kertoja ei paljasta omaa nimeään, sukupuoltaan, ikäänsä – tai juuri mitään kohdentavaa, eikä samoja tietoja ole saatavilla muistakaan hahmoista. Ainoa poikkeus on Fallen Angel, jossa sana ’she’ tietysti kertoo jotain enemmän hänestä, joka otsikon mukaan kumartaa jopa puita.

Progeinen metalli rokkaa ja poreilee komeasti ja alkupuolella etenkin sinfonisempi Humble Professor ja sitä seuraava, rahdun rosoisempi, Master - Savior iskevät voimalla. Onnistunut jätti on myös albumin loppupuolella rymistelevä Closer to the Void, jonka miltei kymmenminuuttinen rakenne on kuin pienoissinfonia. Lyriikoiden tempukkaat isot kirjaimet osoittavat tiettyjä sanoja, mikä voi tahollaan johtaa jälleen uusiin salaliittoteorioihin.

Mastord osaa asiansa, mutta tunnin ja lähes vartin mitta voi olla kuulijalle melkoinen koetinkivi. Etenkin kun raskaan teosmaisesta kokonaisuudesta on vaikea irrottaa pienempiä lohkoja. Toisaalta sinkuksi lohkaistu Fallen Angel pitää kutinsa koko plus kuuden ja puolen minuutin ajan, mutta kokonaisuuden nimissä mammuttia olisi kannattanut lohkoa edes jotenkin osiin.

Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että genren fanit saavat täyslaidallisen herkkua. Ja Mastord todella osaa asiansa, johdattaessaan kuulijoitaan melodisen, koukeroisen ja toisinaan raskaankin progemetallin ihmeitä täynnä olevissa korpimaissa.