Mustan Kuun Lapset: Kruunu

Inverse Records

Mustan Kuun Lapset tekee melkoisen tempun uusimmalla albumillaan, mikä saa samalla pohtimaan musiikin esittämisen perusasioita aivan uusilta kanteilta. Siinä missä ryhmä on aiemmin soittanut mustaa metallia ja suosinut synkkiä, sähköisiä maisemia, on Kruunu pääosin akustinen kokonaisuus.

Tietenkin akustisilla soittimilla saadaan luotua tarvittaessa myös melkoinen möykkä ja meteli, mitä tälläkin kiekolla hetkittäin kuullaan, mutta silti kyseessä on radikaali muutos. Jos ei muuten, niin jo ihan periaatteen tasolla. Bändi tekeekin selvää ja julmaa pesäeroa menneeseen, ovat biisit luotuja sitten kuinka vanhalla tyylillä tahansa. Kiekon kymmenestä raidasta viisi on uudelleentulkintoja tutuista MKL-biiseistä, kun taas toiset viisi ovat täysin uusia – tai ainakin aiemmin julkaisematta jääneitä numeroita.

MKL siis versioi itseään ja hyppii hetkittäin hyvinkin rohkeasti uusiin musiikillisiin maisemiin. Härskein/rohkein/järjettömin liike on kiekon sulkeva La última playa del corazón, jolla kuullaan sähköisten soitinten lisäksi espanjan kieltä. Eihän se tavallaan kaunista ole, kun härmäläiset moukaroivat lattarifiilistä hamarapäällä otsaan kaikkien ukuleleineen sun muineen, mutta ei tämä torvien törähtely toisaalta kylmäksikään jätä. Loungen puolella on aina tilaa, myös tuimille ja huimille metallimiekkosille.

Päälakea rapsuttelemaan saa myös Kosketus pohjaan, joka näistä ns. uusista biiseistä on se rauhallisin ja twinpeaksmaisin. Periaatteessa ihan kaunis numero, kuten uudet vaatteet ylleen saanut Saatto, mutta jokin isossa kuvassa ei vain istu paikoilleen.

Kruunu on vähintäänkin irtiotto ja voimakas reaktio, mutta nähtäväksi jää, onko kummajainen vain välivaihe matkalla – ja jos niin mihin? Kysymyksiä, ajatuksia ja runsaasti hämmennystä, joten kruunaa tämä ainakin jonkin vaiheen päätöksen.