Anneke van Giesbergen: The Darkest Skies are the Brightest

Inside Out

Upeaääninen Anneke van Giesbergen on viime vuosina tehnyt yhteistyötä mm. sinfonista metallia ja rockia tutkivan Ayreonin kanssa, ja vierailihan hän kotoisen Amorphiksenkin pitkäsoitolla jokunen vuosi sitten. Sooloalbumia on saatu kuitenkin odottaa pitkään, mikä on ollut hieman yllättävää. Laulaja/laulutekijähän julkaisi Agua de Annique -nimellä kolme studioalbumia vuosina 2007–2009, joiden seuraksi tuli vielä kaksi omalla nimellä varustettua pitkäsoittoa vuosina 2012 ja 2013.

The Darkest Skies are the Brightest on siis ensimmäinen studioalbumi lähes seitsemään ja puoleen vuoteen. Toki tässä välissä on saatu yksi kokoelma ja pari livelättyä, mutta niillähän nyt ostetaan vain aikaa. Miltä sitten Anneke van Giesbergen kuulostaa 20-luvun alussa? Melko lailla samalta kuin ennenkin, sanoisin. Metallia levyltä on turha odottaa, hädin tuskin edes rockin puolelle sijoittuvaa musiikkia, mutta sielukasta singer-songwriter otetta on sitten senkin edestä.

Laulu on luonnollisesti vahvasti edessä ja vokaalien rinnalla kuullaan pitkälti akustisia soittimia. Joitain raitoja tekisi mieli kutsua jopa folkahtaviksi, mutta samaan aikaan riisutuissa sovituksissa ja karkeiksi jätetyissä bändisoundeissa on progehtavaa mutkikkuutta ja suoraviivaista rosoa. Akustista kitaraa saatetaan soittaa isolla kädellä, mutta mutkan takana jo sello kaihoilee surumielisen rauhoittavasti. Lyriikoihin ladataan tunnetta ja voimaa, mutta van Giesbergen ei varsinaisesti juuri revittele, huuda tai myrskyä, vaan antaa puhtaan laulunsa kohota kevyenä. Ja juuri tuo tulkintojen herkkyys räjäyttää tämän levyn potin täydellisesti, kun vokalisti ei pyri peittämään viuluja ja rumpuja, vaan asettuu niiden rinnalle.

The Darkest Skies are the Brightest on mitä selvimmin syntynyt henkilökohtaisista myllerryksistä, vastaamattomista kysymyksistä ja levottoman sielun tulesta. Pitkäsoiton kappaleissa on latausta, sähköä ja voimaa, silloinkin kun pinnat ovat näennäisen seesteiset. Kriisit koettelevat meitä, mutta niistä voi myös ammentaa voimaa ja jatkaa eteenpäin.