Veijo Peso: Going Places

Omakustanne

Tiukan linjan tee-se-itse -mies Veijo Peso on saanut valmiiksi debyyttialbuminsa, mutta herra on kaikkea muuta kuin untuvikko musiikin saralla. Veijo Peso -nimen takaa löytyy T.V.O. Vänttinen, joka tekee musiikkia ja ääntä myös Cleaning Women -yhtyeen pyykkitelinesoittaja CW04:na sekä Kometa-yhtyeen laulaja-kitaristi Olavi Vänttisenä. Eivätkä nämä ole suinkaan Peson ainoita musiikkiyhteyksiä.

Em. bändit sijoittuvat kotimaisen rockin kentillä ’jotain hieman muuta’ otsakkeen alle, eikä Going Places ole sekään mitenkään perinteinen rock-levy. Peso käyttää pääosin itse tuunamiaan ja rakentamiaan soittimia, jotka saattaisivat monille muille näyttäytyä lähinnä käyttökelvottomana romuna. Rytmit luodaan ymmärtääkseni loopeilla ja kerrostamalla, äänten syntyessä milloin milläkin perkussiosoittimilla. Osa lienee ns. oikeita soittimia, toiset ovat taatusti vain jotain ääntä tuottavaa materiaalia, joka on osunut käsille.

Painopiste kohdistuu siis monesta kulmasta romupihasoundiin, jossa orgaaninen kohtaa koneistetun ja rosoja ei ole lähdetty hinkkaamaan puhtoisiksi. Esimerkiksi nopeampi ja rytmikkäämpi Something in the Air paukkuu kuin äänessä olisi joukko kilkuttavia sekä kalkuttavia romupihan musikantteja, mutta paketti pysyy raidalta toiselle ihailtavan hyvin kasassa.

Toinen vahva elementti on bassokitara, jota soitetaan eri nopeuksilla ja säädöillä. Joillain raidoilla tikkaus on päätä huimaavaa, toisinaan bassolinjat svengaavat ja groovaavat verkkaisemmin, mutta kaikkea yhdistää bluesrockin ja industrialin kumma liitto. Toisinaan Going Places soundaa kuin karsittu ja kolhittu 22-pistepirkko, jota Itä-Saksa yrittää saada mahtumaan omaan pirtaansa. Toisinaan mieleen nousevat sellaiset nimet kuten Einstürzende Neubauten ja Jäger 90, vaikka mikään ei varsinaisesti osoita suoraan kohti saksalaista indu-toimintaa. Onko Taxi Driver indu-kantria, voisiko Silver Oceanin dubahtavasta kertoilusta löytää ihka oikeita popin palasia?

Going Places vie kuulijansa paikkoihin, kuten kaninkolo vei Liisan Ihmemaahan. Tämä ihmeellinen paikka taitaa olla huomattavasti ruosteisempi ja romuisempi, mutta olen silti iloinen Veijo Peson roolista sähköjäniksenä.