Deacon Blue: Riding on the Tide of Love

earMusic

Poikkeuksellisesta normaaliksi muuttunut maailmantilanne on muokannut niin pienten kuin suurienkin eloa. Suunnitelmat ovat lentäneet romukoppaan, samoin varasuunnitelmat ja toisinaan jopa varavarasuunnitelmat. Skotlantilaisen Deacon Bluen piti lähteä kiertämään kotisaariaan, kun viime vuoden maaliskuussa City of Love -albumi nousi listoilla mukavasti, mutta kiertue ja kesäfestarit jäivät sattuneesta syystä väliin. Suuren potin sijaan koitti suuri hiljaisuus ja näin skotlantilaiset poprockarit päätyivät käymään studiossa – yksi kerrallaan.

Riding on the Tide of Love -pitkäsoittoa kutsutaan City of Loven sisarteokseksi, jatkoksi ja samasta jatkumosta syntyneeksi. Kahdeksasta raidasta kolme (She Loved the Snow, Look Up ja Send a Note Out) äänitettiin jo City of Love -levyn sessioissa, kun taas muut on saatettu päätökseen rajoitusten aikaan. Avainkysymys kuuluukin: missä määrin uusi levy on vain kokoelma raidoista, jotka olivat liian heppoisia päästäkseen aiemmille levyille?

Surumieliset Look Up ja She Loved the Snow -kipaleet ovat kiistatta hienoja pop-balladeja, kitaran ja vokaalien keskustellessa ja täydentäessä toisiaan kauniisti. Bändin kahden vokalistin rintama toimii loistavasti ja päämelodioissa on puhdasta taikaa, ehkäpä raidat vain jätettiin pois, koska ne eivät ole niin ’pop-iloisia’ numeroita. Niin ikään rauhallisempi Send a Note Out kuulostaa tässä seurassa lähinnä puolittaiseksi jääneeltä demolta, jota olisi kannattanut edelleen kypsentää kannen alla.

Uudelta levyltä ei lohkaistu ainuttakaan sinkkua, kuten ei myöskään sen puoleen City of Lovelta, mutta nimibiisi olisi ollut looginen valinta, jos sinkku olisi pitänyt jostain löytää. Riding on the Tide of Love on näet isoine kertosäkeineen ja runsaine taustoineen kaikkineen kuin luotu soimaan radioaalloilla halki planeetan. Ensiluokkainen numero on myös Nothing’s Changed, jonka travismainen melodiakoukku ja tarkoin punnitut vokaalit yhdessä hienovaraisen rytmiryhmän työn kanssa luovat kultaisen hetken.

Riding on the Tide of Love on hiljaisempi ja pohtivampi albumi, jolla Deacon Bluen riehakkaampi puoli on saanut tehdä tilaa balladeille, surumielisille numeroille ja maailman menoa murehtiville tarinoille. Tämä on yksi tapa reagoida muutoksiin, mutta musiikillisena kokonaisuutena uusi levy on lievä pettymys. Vähemmän, hitaampaa ja jotenkin väsähtäneempää, vaikka parhaimmillaan kone yhä kuumana käykin.