Moongas: Moongas

Omakustanne

Sanovat että kuun kaasukehä on sangen ohut ja ihmiselle sopimaton, mutta kuinka mahtavaa onkaan loikkia kuun pinnalla valtaisia välimatkoja – kiitos tuon ohuen kaasukehän. Jazzahtavaa rockia soittava suomalais-italialainen Moongas nostatti raajoja tantereesta jo taannoin, kun herrain X For a Face -sinkku ilmestyi.

Kyseinen täsmäprogetorpedo saa myös kunnian avata pitkäsoiton, jolla rumpali Francesco Raimondi, basisti Matti Stenvall ja vokalisti/kitaristi Antti Väärälä antavat improvisoitujen palasten ja jammailujen hedelmien kukkia. Seitsemästä raidasta yksi (Crude Oil) on puhdas instrumentaali ja Deltalla kuullaan vain epämääräisiä puhesampleja ties mistä militanttien touhuista. Ehkäpä Delta viittaa deltasiipeen?

Progehtavan ja toisinaan hiukan jazzahtavankin biisikatraan perintötekijöistä löytyy jonkin verran yhtymäkohtia, jotka toisinaan jopa muistuttavat tarpeettomankin paljon toisistaan. Veikeä rytmipuoli ja etenkin muljahtelevat bassolinjat luovat mielleyhtymiä Primus-orkesterin suuntaan, tosin Moongas ei ole läheskään niin tiukasti rockin orjuuttama. Biiseissä uskalletaankin antaa tilaa jopa pop-koukuille, jos moisia vain sattuu tielle jostain tupsahtamaan. Ja paljonhan reitille mahtuu, kun varsinaista kartastoa ei taida olla lainkaan käytössä, mistään puolituntissuunnitelmista nyt puhumattakaan.

Progehtavan ja jazzahtavan rockin parissa on aina vaara, että soittajien soittelu tapahtuu liikaa toisilleen, laiskahkon länkytyksen vallatessa tilaa. Moongas pystyy pääosin torppaamaan moiset liikkeet, vaikka tuottajan tehtävä mielestäni olisikin ollut paketin tiivistäminen, kirkastaminen ja eheyttäminen. Tunnen kuitenkin kaasun vaikuttavan ja kemian toimivan, joten ehkäpä horisontissa siintää jo uusi, lupaavampi, vakaampi ja hieman yllättävämpikin kuukierros.