Lael Neale: Acquainted with Night

Sub Pop

Lael Neale on yhdysvaltalainen vaihtoehtoista poppia hyvin vapain käsin luova laulaja/lauluntekijä. Jostain syystä olen missannut täysin Nealen kuuden vuoden takaisen debyyttialbumin, sekä kaksi viimevuotista sinkkua. Onneksi vahinkosarja korjaantuu Acquainted with Night -pitkäsoiton myötä, joka osoittautui osin suoranaiseksi kultakaivokseksi.

Ongelma: kuinka kuvaisin musiikkia, joka välttelee kaikin tavoin genrerajoja?

Yritetään ratkaista tätä palapelin tavoin, jossa määritellään aluksi kuvan reunat ja edetään siitä kohti keskustaan muodostuvia suurempia kuvioita. Neale luottaa melodiseen lauluunsa, joka usein muistuttaa enemmänkin lausuntaa. Välillä sanat tipahtavat hiljaisina, vain ryöpytäkseen seuraavassa hetkessä kauniin laulumelodian kanssa alas poukkoilevien kappaleiden puromaisia kulkuja. Folkin puolelle viittaavat lukuisat akustiset soittimet, tosin sähköisiäkin värkkejä löytyy.

Toisinaan Neale luottaa halvalta kuulostaviin syntetisaattoreihin, jotka napsuvat kuin Leonard Cohenin taustalla konsanaan, korostaen muovisuuttaan, keinotekoisuuttaan sekä siinä samalla tietysti muiden elementtien kauneutta, akustisuutta ja ainutlaatuisuutta. Kömpelyys on tahallista, sydänverellä esitettyjen lyriikoiden muodostaessa aivan liian räikeän kontrastin – ja juuri siinä taitaa sijaita yksi levyn päätavoitteista. Lisää amatöörinhenkeä luovat (koti?)äänityksistä taustoille jääneet rahinat ja huminat, sekä hetkittäin miltei särkymisen rajalle ajetut soundit.

Acquainted with Night on säännöistä viis veisaava, popin, folkin ja jonkin sortin alternativen epämääräisillä risteysalueilla telttaileva kummajainen. Singer/songwriter lienee tärkeä lappunen myös, koska tärkeintä näissä kappaleissa ovat niiden kauniin karut pinnat, sekä runoutta lähentelevät lyriikat. Mielestäni muoto selättää kuitenkin liian usein musiikin mahdollisuudet, joten tiukalle tuottajalle ja suitsien kiskojalle olisi ollut Nealen kiekolla tilausta.