Stranded Ways: Nothing Right Nothing Left

Omakustanne

Itäsuomalainen Stranded Ways soittaa perinteistä ja ehdottoman melodista heavyrockia, jossa genren suurten ja mahtavien vaikutteet kuuluvat vaivatta läpi. Vuonna 2019 ensimmäiset sinkkunsa julkaissut yhtye ei ole lähtenyt nojaamaan kuitenkaan em. sinkkuihin, vaan albumi on reilu uuden lehden kääntäminen.

Esikoispitkäsoitolle onkin kelpuutettu vain seitsemän raitaa, joiden yhteismitta painuu päälle 34 minuutin. Annostelua täytyy pitää onnistuneena, koska tällä tavoin ryhmä välttää puuduttavuuden ja tarpeettoman toiston sudenkuopat. Heti kärkeen pitää nostaa hattua myös vokalisti Juhis Holopaisen upealle metalliäänelle, jossa riittää voimaa, luonnetta ja kantavuutta.

Stranded Ways luottaa jo monissa koitoksissa toimivaksi havaittuun kaavaan, jossa kaksi kitaraa johtavat joukkoa ja rytmiryhmä takoo taustalla muutakin kuin peruskomppia. Koristelutyö tuo mieleen eräänkin Iron Maidenin, joidenkin kuvioiden ollessa jo puhdasta kultaa. Rankemmissa rypistelyissä voi puolestaan aistia aina yhtä luotettavan Judas Priestin vaikutuksen, mutta – ja tämä on suuri mutta – bändi ei suoraan kuulosta kummaltakaan em. brittilegendoista.

Albumin jälkimmäisellä puoliskolla panokset kasvavat, kun seitsemän minuutin rajapyykin rikkovat After All ja Soon Dead, Already Forgotten puristavat väliinsä rockimman Thoughts and Prayers -raidan. Rohkeus kuitenkin kannattaa, sillä vaikka ankkurin eeppisyys saattaa tuottaa joillekin ongelmia, on suoraviivaisempi puristus kohdillaan. Tästähän tulee mieleen nuorempi Manowar, joka ei ollut vielä keksinyt olevansa miekka & magia -metallin messias, eli oikeilla jäljillä ollaan.

Nothing Right Nothing Left on esikoisalbumi, jolla selvästi etsitään vielä omimpia vahvuuksia. Persoonallisuus- ja tyylipisteissä kärsitään raskaasti, mutta samaan aikaan tässä lepää huimat määrät potentiaalia. Ja totuus on sekin, että biisikynät ovat jo kelpo terässä. Siispä enemmän, omempaa ja rohkeammin kaavoja rikkomaan.