New Ro: Late Bloomer

Solina Records

Elämä on syklistä, asiat tapahtuvat ajallaan ja joskus vain koittaa se hetki, kun käännetään suurta lehteä elämän kirjassa. Helsinkiläinen laulaja ja lauluntekijä New Ro on aiemmin julkaissut materiaalia Ronya-nimellä, mutta Ronja Richardsdotter Stanley on nyt New Ro. Late Bloomer on puolestaan eräänlainen teema-albumi elämän ikuisesta kiertokulusta, jossa synnytään, eletään, kukitaan ja kuollaan, vain noustakseen takaisin ylös kaiken eläväisen alkumullasta.

New Ro on tarttunut reilusti toimeen, sillä hän ei ole ainoastaan kirjoittanut koko albuminsa materiaalia, vaan vastaa myös tuotannosta. Musiikkityyliä voi edelleen kutsua yleistermillä pop, mutta aikakaudet ja tyylilajit risteävät suorastaan virvoittavalla tavalla. Vokalistin tyyli on eläväisen räiskyvä, mutta ei mitenkään yliampuva, New Ro vain tempaisee kuulijan mukaansa, eikä siinä kyydissä kannata nurista. Viime vuoden lopulla julkaistu Cropcircles antoi jo tietenkin viittauksia, että moderni r’n’b on ainakin hallussa, mutta elektronisuus ei pääse hallitsemaan kokonaisuutta. Tarpeettoman usein luotetaan elektroniseen säksätykseen ja naksutukseen, mutta Late Bloomer -pitkäsoitolla myös rytmipuoli todella soi.

Soundien syvyys, monimuotoisuus ja orgaanisuus ei sekään kuitenkaan hallitse diktaattorin ottein, vaan kolkompaa ja karsitumpaa laitaa voidaan käyttää silloin kun sille on tarvetta. Esimerkiksi kovasti pikkuhitille tuoksahtava Freaky tuo yhteen lämmön ja pakkasasteiden rajoilla tasapainoilevan taustan, mistä biisi vain hyötyy ja ammentaa entistäkin enemmän iskuvoimaa.

Tämän hetken vastapainona levyllä soi myös runsas kattaus 70-, 80- ja 90-lukujen perintöä. Me Grow on kuin safarimatka Afrikan soundeihin, matkan oppaiden ollessa Kate Bush ja mahdollisesti jopa Paul Simon. Kasarius loistaa kuin aurinko taivaan kannen navalta, mutta hohka ei uuvuta vaan antaa ainoastaan energiaa, josta New Ro on yhteyttänyt jotain uutta. Ysäristä ponnahtava Smiling People Have Anxiety Too onnistuu sekin jotenkin vain pysymään pinnalla, vastoin kaikkia ennusteita ja arvioita.

New Ro on juuriltaan suomenruotsalais-brittiläinen. Sen tarkemmin sukuhistoriaa tuntematta voin vain todeta, että juuriston leveys on luovuuden kannalta selvästi mitä positiivisin voima. Hammer In My Handin puheosuuden brittiaksentti onkin ainoa kohta, joka kiinnittää tämän levyn mihinkään kohtaan planeettamme ns. rajoja. Ja hyvä niin, sillä luonto ja kasvu eivät tunne edes geopoliittisia rajoja, joista meidän pitäisi muutenkin pystyä ravistamaan itsemme irti tulevaisuudessa.

Late Bloomer maistuu elämälle, tuntuu auringon lämmölle iholla ja tuoksuu huomisen hiuksia pyörittävälle tuulelle. Se on 12 värikkään raidan joukko, joka kuitenkin kerääntyy riittävän selvästi itsensä ja ydinaiheensa ympärille. Nyt on koittanut kukinnan aika.