Luxury Toys: Grasp

Ainoa Productions

Popahtavaa ja groovaavaa rockia ainutlaatuisella reseptillä loihtiva Luxyry Toys julkaisi kaksi mukavasti huomiota niittänyttä albumia vuosina 2013 ja 2015. Etenkin debyyttikiekko Music Is Liquid ujutti rocklupauksen raskasta viittaa bändin harteille, mutta reilu kaksi vuotta myöhemmin julkaistu The Rest Is Noise yritti, ehkä tarpeettomastikin, ravistella mukavan bändin mainetta niskasta. Tai siltä tuo lievästi hajanainen ja sekavakin albumi raskaampine soundeineen vaikutti, minkä jälkeen jatkoa onkin saatu odottaa suhteellisen pitkään.

Saatesanoissa ruoditaan hidasta syntyhistoriaa, puhutaan Iisakinkirkosta ja raskaista näkemyseroista, jotka ovat koetelleet uutta kiekkoa luodessa. Ryhmä on kuulemma hajonnut Graspin jokaista raitaa tehdessä ainakin kertaalleen, joten tunteen paloa ja voimaa raidoilta pitäisi ainakin löytyä.

Luxury Toysin soppa on muhinut jo 12-vuoden ajan, joten vaikutteet ovat aikoja sitten sulaneet soundiksi, jossa rockin ja popin kylkeen voi lisätä melkoisen nipun tarkentavia termejä. Amerikan ruosteinen protestifolk, glamin kimaltavat säväykset ja blues rockin syvimmät pohjavedet pitää mainita nyt etunenässä, mukana on myös rootsia, jytää ja popin pauketta. Monet asiat hallitaan, vielä useampia halutaan mukaan, joten mikä on lopputulema?

Tämä on niitä hetkiä, jolloin albumin arvioiminen tuntuu erityisen haastavalta, koska Grasp on niin kovin, kovin täynnä erilaisia lankoja, nyörejä ja palasia. Syntyykö niistä upea gobeliini, vai ennemminkin kuraeteisen lattialle soveltuva tilkkumatto? Vastaus kysymykseen ei tunnu alkuun lainkaan ilmeiseltä, mutta kiekon viihtyessä soittimessa pidempään, ryhtyy itäinen taivaanranta jo kirkastumaan ja runsailla yksityiskohdilla siunattu seinäkangas valmistumaan. Julkaisutauon yö on viimein päättynyt, eikä huominen vaikuta lainkaan hullummalta Graspin seurassa.

Luxury Toys on edelleen enimmäkseen rock, joten Glorious Gamen pehmoinen soft rock sai ensi kerralla latet lentämään pöydälle. Merkittävä osa kiekosta kulkee kuitenkin groovella pehmennetyillä renkailla ja esimerkiksi Real Namen riemuisat torvet antavat biisille tarvittavan lisäannoksen mojoa. Paletti on entistäkin rikkaampi ja rohkeampi, biisien kulkiessa omilla ehdoillaan. Kaiken kuullun perusteella veikkaisin, että mailaa ei enää puristeta niinkään yleisön mahdollisten reaktioiden takia, kuin suuremman kuvan nimissä. En väitä että Grasp olisi rockin merkkiteos musiikkihistorian suuressa historiankirjassa, mutta kyllä se vuoteen 2021 tuo oman, kaivatun lisänsä.