John Carpenter: Lost Themes III - Alive After Death

Sacred Bones

Ja tässä jotain hyytävän hirmuista kaikille niille, joiden mielestä ansioituneiden senioreiden kuuluisi vain eläköityä ja ryhtyä vaikkapa pelaamaan golfia jossain Floridassa.

Tehtyään pitkän uran elokuvien saralla John Carpenter nosti filmikameran naulaan ja ryhtyi toteuttamaan omaa unelmaansa. Toki herra oli jo vuosikymmeniä säveltänyt instrumentaalimusiikkia elokuviinsa, mutta vasta vuoden 2015 Lost Themes -albumi käynnisti miehen uuden uran toden teolla. Vuotta myöhemmin Lost Themes II nosti jännitettä, instrumentaaliraitojen vyöryessä kuulijan ylle, kuin parhaissa (kauhu)leffoissa konsanaan. Välillä Carpenter palasi vanhan tutun sarjan pariin, kun Halloween – Original Motion Picture Soundtrack julkaistiin, mutta nyt vanha mestari jatkaa uusien ’hukattujen’ sävelten parissa.

Mies on siis jättänyt elokuvat taakseen, mutta niin vain uudenkin albumin kappaleet ovat ääniraitoja Carpenterin päässä näkyville elokuville. Teemasto on tuttua: vampyyrit, zombiet, yössä väijyvät tappajat sekä muut yliluonnolliset voimat, jotka uhkaavat arjen ja todellisuuden heikkoja muureja.

Parhaiden leffatunnareiden ydin löytyy juuri oikeanlaisesta tunnelmanluomisesta, ja tunnelmia taannoin 73-vuotta täyttänyt Carpenter osaa edelleen luoda. Tiukkarytminen Vampire’s Touch levittää siipensä kuin Transilvanian vaarallisin kreivi ja The Dead Walk tekee kunniaa voittamattomille elävien kuolleiden massoille, joita ei voi pysäyttää millään tavoin. Sanoja ei tarvita, kun syntetisaattorit ja satunnaiset sähkökitarat kutovat elektroniset verkot kuulijoiden ympärille.

Mitä jäin kaipaamaan on se nerokas yksinkertaisuus, joka nosti esimerkiksi alkuperäisen Halloweenin legendaarisen tunnarin klassikoksi. Toisaalta Carpenter ei myöskään tee ystävyyttä enää suoraan raskaamman rockin kanssa, kuten vaikkapa In the Mouth of Madness -elokuvassa, tai osin Ghosts of Marsissa.

Uusi tyyli onkin eräänlaista Carpenter-ambienttia, jossa vallitsevat hänen itsensä luomat ja määrittelemät säännöt. On täysin kuulijasta kiinni, kuinka rajaavina nuo rajat kokee, mutta valojen hämärtyessä kannattaa silti vilkuilla olkansa yli, ainakin jos on sattunut juuri kuuntelemaan Dead Eyesin kaltaisia säikyttelijöitä.