Kiwi Jr.: Cooler Returns

Sub Pop

Kiwi Jr. sai alkunsa muinoin 10-luvun alkupuolella, kun kanadalainen Jeremy Gaudet oli muuttanut vaahteranlehtivaltion suurimpaan kaupunkiin, Torontoon. Pian kasassa oli yhtye, jonka hän muodosti muiden miljoonakaupunkiin päätyneiden pikkukaupungin poikien kanssa. Vuoden 2019 Football Money osoittautui ilahduttavan aurinkoiseksi poprock-debyytiksi ja nyt kitararyhmän taakse on asettunut aivan toisen kokoluokan levy-yhtiö. Ovatko pikkukaupungin nulikat sitten ratkaisevasti siistimpiä nyt, kun Cooler Returns osoittaa, ettei kaikki jäänyt vain yhteen albumiin?

Gaudet ryhmineen hallitsee kiistatta popahtavan kitararockin aurinkoiset salat ja sävellyskynistä on puristunut ulos toinen toistaan rapeampia ralleja. Indie rockin melodisella raviradalla kisaavat raidat saattavat ensi alkuun muistuttaa toisiaan, mutta vaikka pop-koukkujen terät saattavat olla tuhanteen ja yhteen kertaan käytettyjä, saadaan niiden avulla luotua jälleen uusia, erilaisia ja kiehtoviakin satuja. Kierrätä, käännä, väännä ja löydä uusia kulmia – sama mantra toimii edelleen.

Kiwi Jr. käsittelee suorasti ja kenties hieman epäsuoremminkin menestyksensä jättämiä jälkiä, sillä paluu menneeseen on ryhmän kohdalla monin tavoin mahdotonta. Toisella kierroksella Kiwi Jr. ei ole enää millään tavoin yllättäjä, eikä koronan muokkaamassa maailmassa osapuilleen mikään ole enää varmaa – paitsi tietysti se, että nyt täytyy studiosta käsin vakuuttaa myös ne kuulijat, jotka eivät voi nähdä ryhmää ainakaan toistaiseksi estradeilla.

Paineet, jos niitä ensinnäkään on ollut, eivät kuitenkaan millään tavoin kuulu ryhmän soitossa. Dodgerin kepeä askel hivelee melodiaansa ja lähes neljän minuutin rajamuurille yltävä nimibiisi Cooler Returns ei menetä cooliuspisteitään kymmenystäkään. Enkä voi kylliksi ylistää lämpimiä kitarasoundeja, sekä Mike Millsin paremmat päivät mieleen muistuttavia stemmalauluja, jos nyt Kiwi Jr. ei vielä uusi R.E.M. olekaan. Tällä kasvuvauhdilla kaikki on tosin mahdollista.