Nahawa Doumbia: Kanawa

Awesome Tapes

Nahawa Doumbia on malilainen pitkän linjan laulaja ja muusikko, jonka esittämä musiikki on länsiafrikkalaisen auringonpaisteista ja perinteistä. Voin huoletta tunnustaa, etten tiedä musiikkigenrejen tarkemmista taustoista ja lyriikoiden merkityksistä juuri mitään, mutta ainakin tiedän mistä korvani pitävät, joten antaa musiikin kansainvälisen kielen sanoa sanottavansa.

Albumin musiikki on kuin omalla painollaan eteenpäin kulkeva karavaani, tai ehkäpä osuvampi vertaus on joki, joka saa virrata omaan verkkaiseen tahtiinsa uomassaan. Matkan varrella ei ole koskia tai putouksia, vaan rauhaisa kiiruhtaminen tehdään ilman syvempiä draamoja ja jyrkkiä käännöksiä. N’goni on länsiafrikkalainen luuttu ja karigna on ymmärtääkseni metallinen raavin, joiden lisäksi ääneen pääsevät niin akustiset kuin sähköisetkin kitarat, basso sekä rikas määrä perkussioita. Pohjalla taitaa jyristä myös ripaus koneellista rytmiä, jonka rooli kokonaisuudessa on tosin mitä vähäisin.

Perkussioiden napsuttelu on osattu ikuistaa niin syvällä äänikentällä, että ensi kertaa levyä kuunnellessani luulin kertaalleen jonkun koputtelevan ulko-ovelle. Eikä tuo koputtelu ole suinkaan huono asia, sillä monirytmiset kuviot ja musiikin syklisyys kumpuaa nimenomaan monista äänistä, lukuisista palasista ja päävokalistin sekä taustalaulajien keskinäisistä harmonioista sekä jännitteistä. Näistä pääosin akustisista mosaiikinpalasista rakentuu raita toisensa jälkeen hienoja kappaleita, positiivisten vibojen väreillessä ilmassa.

Sanoisin albumin ja sen eri raitojen kulkevan useimmiten rytmi edellä. Hinen keinuva kuljetus on kuin askel dubista folkimpaan suuntaan ja laulun rytmitys ohjaa usein soittimia, joita käsitellään herkin sormin ja rantein, suorastaan rakastavan pehmeästi. Sinkkubiisi ja albumin avaava Blonda Yirini lienee myös helpoimpia makupaloja, jos haluat tutustua malilaiseen nykymusiikkiin pienemmissä annoksissa.