TV Priest: Uppers

Sub Pop

Marraskuussa 2019 alkunsa saanut TV Priest on viettänyt lähes koko ikänsä koronamaailmassa, jossa ns. perinteinen musiikkibusiness on mullistunut täysin. Etenkin Lontoon kaltaisesta suurkaupungista kotoisin oleva yhtye joutuu jo muutenkin kamppailemaan paikasta auringossa, joten musiikin tielle lähtemiseen vaaditaan nyt poikkeuksellisen runsaasti voimavaroja. Toisaalta: aikakauden ahdistus ja synkkyys ovat antaneet bändin musiikkiin lisää potkua, ja kaiken koetun voi kääntää myös voimavaraksi.

Debyyttialbumi on perinteistä mäiskettä ja kun mittakin on kolmen vartin tietämissä, ei lontoolaisten postpunkkiin ehdi kyllästyä – etenkin kun kahdentoista raidan joukossa on genren eri laitoihin osuvia vetoja. Samaan aikaan villiltä ja saumattomalta vaikuttava yhteissoitto sai aluksi pohtimaan, kuinka bändi on ehtinyt saada pakettinsa jo näin hyvin kasaan. Pieni taustojen penkominen paljasti, että soittajat ovat tunteneet toisensa jo lapsuudesta saakka ja yhteistä musiikillista taivalta on tehty teinivuosista saakka, joten kemia on syntynyt ajan kanssa.

Entä mitä uutta, erilaista ja arvokasta TV Priest on osannut tuoda postpunkin maailmaan? Ensinnäkin bändin rohkeutta tulee ylistää, sillä mukavasti aaltoja aiheuttanut debyyttisinkku House of York on päätetty jättää pois levyltä. Toisekseen perinteisen postpunkin soundia on samaan aikaan vaalittu ja kehitetty, mistä esimerkiksi häilyvän kompin Leg Room ja noisen nurkilla räyhäävä Slideshow kertovat. Sitten on tietysti Journal of a Plague Year, joka kertoo jo otsikollaan olennaisen menneistä päivistä, viikoista ja kuukausista.

Onko postpunk pelastettu? No ei nyt sentään, eikä genrellä edes taida mennä kovinkaan huonosti. Uppers ynnää onnistuneesti postpunkin standardeja ja kaavoja, tuoden silti sekaan sen verran uutta, että silkasta toistosta ei pääse syyttämään.