Agasia: Arkunkantajat

R�k�levyt / M�g�head

Seitsem�n vuotta sitten ihailin Agasian upeaa Vieraantuneet C-kasetttia, jolla b�ndin crust haki viel� ominta muotoaan. Sittemmin turkulaiset ovat julkaisseet yhden pitk�soiton ja nyt on vuorossa toisen albumikokoisen kiekon aika. Vuosien saatossa j�lleen muodikkaaksi muuttunut C-kasetti on vaihtunut hienoon vinyylilevyyn (mist� suuri kiitos), mutta musiikin juuret ovat edelleen syv�ll� crustin alkuvoimaisissa tantereissa.

Itse asiassa Arkunkantajat julkaistiin jo viime vuoden viimeisen� p�iv�n�, mutta Agasian crust on tyylilt��n i�t�nt�. Rankan r�tkeen ja helvetillisen m�tkeen vastavoimana kuulijaa hellit��n pitkill�kin melodisilla kuljetteluilla, jotka saavat pohtimaan doomin rajoja. Esimerkiksi p��lle yhdeks�n minuutin mittainen Tomu siirtyy laidasta toiseen mit� luonnollisimmin, eik� kumpikaan laita kampita toista.

Esiintymiskielen� sinnittelee yh� suomi, tosin vokalistin raa�alla ilmaisulla tekstien sis�lt�j� on toisinaan hankala tulkita. Onneksi vinyylin takakannessa seisovat lyriikat vanhalla englantilaisella fontilla, eik� kirjainkoossakaan ole tarvinnut tinki�, kun sanoja on reilun puolen tunnin mittaisella metallipaketilla suht niukanpuoleisesti. Tietenkin esimerkiksi albumin sulkeva Saatana hy�tyy kulmikkaasta kielest�mme, eik� Her��minen taatusti toimisi englannin kielell� l�hesk��n yht� v�kev�sti, joten Agasia ansaitsee valitsemastaan linjasta tunnustuksen.

Ongelmia tuottaa sen sijaan itse materiaali ja sen liev� yksipuisuus. Turpasauna kun tuntuu puuduttavan reseptorit tarpeettoman nopeasti, eik� suvantovaiheita pystyt� hy�dynt�m��n l�hesk��n optimaalisesti. Ehdotonta, oman tyylins� tiedostavaa ja jyrkk�� kyll�, mutta pieni vaihtelu ei edelleenk��n olisi pahitteeksi.