Julkaistu: 04.02.2021
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Suoraviivaista ja asianmukaisen ronskia kitararockia soittava Devil Dog Road julkaisi 10-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kaksi nousujohteista pitkäsoittoa, joista etenkin jälkimmäinen, Drive and Out (2018), jätti itsestään vahvan muistimerkinnän. Eihän trion rock’n’roll juna varsinaisesti puksuttanut missään kartoittamattomilla Amerikan seuduilla, mutta matkassa kelpasi silti olla mukana.
Uuden albumin otsake on tietysti jo itsessään ohjelmajulistus, jonka takana DDR seisoo tukevassa haara-asennossa. Ja mikäs siinä on seistessä, kun riffikynä on pistävässä terässä. Tuotantopuolella soundit on osattu puolestaan ruuvata rapealla tavalla selkeän kuiviksi, jotta kolmion kaikki puolet rokkaavat samalla taajuudella. Lisäksi nostan hattua niistä muutamista huippuluokan melodioista, jotka antavat julistukselle pontta.
Amerikka kaikuu näilläkin raidoilla, kuten tietysti myös Status Quon kenties osuvimmin kohdalleen hinkkaama ränttätänttärokkenrolli. Ja jos epäilette sanojani, niin kuunnelkaapa vaikka Leave This Town -vetäisy ja seuratkaan mitä raajanne tekevät: jo on kumma, ellei jalka naputa tahtia ja pää lähde keikkumaan mukana. Hilpeämmän rakettirallauksen vastapainona kuullaan tietysti asteen tuimempaakin rokkausta, tyyliin Dirty Work ja Ain’t Life Funny, mutta murheilemaan DDR ei koskaan sorru, sellaiseen kaurismäkeläiseen tyyliin nyt ainakaan.
Joukosta ei löydy kuin yksi neljän minuutin tuolle puolen yltävä raita, mutta silti kaikkea leimaa eräänlainen taaksepäin nojaaminen. Bändi ei missään nimessä hidastele, kaikkea muuta, mutta se ei myöskään anna ainoankaan rallin karata lapasesta. Trion isännän otteet taittavatkin biiseistä napakan kokonaisuuden, jolla osapuilleen jokainen palanen on kohdillaan.
Fyysisen ja digitaalisen laitoksen välillä suosisin kompaktimpaa CD-levyä, jonka 11 raitaa summaavat oleelliset asiat. Tietysti digin bonusrallit Rock And Roll ja You Don't Have To Love Me (Barracuda) ovat kumpainenkin ykkösluokan vetoja, mutta albumikokonaisuuden kannalta vähemmän on ehkä sittenkin enemmän.
Kotimainen suoraviivaista mutta monipuolista ränttätänttä-rockia soittava trio.
Linkki:
devildogroad.fi
(Päivitetty 4.2.2021)