Marjo Smolander: Cosmologies

Omakustanne

Marjo Smolander on kanteletaiteilija ja laulaja, jonka debyyttialbumi julkaistiin tänään. Viime vuoden lopulla ilmestynyt Kukkani-sinkku ennakoi jo loistavasti albumia, kun länsiafrikkalainen kora ja suomalaisten kansallissoitin kantele, tai kotoisammin kannel, soivat yhdessä mitä viehättävimmin. Myös kulttuurit kohtasivat siinä samalla, kun länsiafrikkalaisen ja suomalaisen perinteen rajalinjat katosivat jonnekin maailmanmusiikin alati muuttuviin hiekkoihin.

Cosmologies on siis Smolanderin esikoispitkä ja sen yhdeksällä raidalla toisistaan kaukaiset maailmat jatkavat sulautumistaan. Useimmiten vokaalit kuullaan suomeksi, tosin musiikki ei aina tarvitse mitään sen kummempia sanoja ja toisinaan kuullaan muitakin kieliä. Sanat eivät kuitenkaan ole niinkään merkityksellisiä, kuin itse tunne ja äänten luomat tekstuurit. Tietysti em. Kukkani ja Tiedätkö papa ovat tekstiensä puolesta täynnä latausta, mutta kielisoitinten ja senegalilaisen Yatma Thiamin lyömäsoittimien keskinäinen vuoropuhelu on usein sanoja väkevämpää.

Huomasin usein pohtivani sitä, missä määrin Cosmologies on musiikillisesti suomalainen ja missä määrin taas afrikkalainen levy. Tietysti kanteleen äänet osuvat aina suomalaisugrilaiseen sieluuni, mutta etenkin länsiafrikkalainen rytmi-ilottelu ja kappaleiden sovituksissa taiten hyödynnetty rullaava keveys siirtävät kokonaisuutta kohti aurinkoisempia ja kuumempia leveysasteita. Tietenkin Mitä minä törkkää kylkeen karjalalaisella laulullaan ja Sirkkala maalaa ainakin allekirjoittaneen silmiin kotoisia saaristomaisemiakin, mutta vaikea albumia on sijoittaa yhteen tiettyyn paikkaan – ja ainakaan pohjoiseen.

Eikä sitä tarvitsekaan sijoittaa, sillä Cosmologiesin suurin saavutus on nimenomaan kulttuurien yhteen tuominen ja sen aiheuttamien ’onnekkaiden onnettomuuksien’ synnyttämät uudet musiikilliset juonteet. Niissä pohjoinen rummutus voi kohdata länsiafrikkalaiset soittimet tasa-arvoisina, ja tilaa jää vielä muidenkin maailman kolkkien äänille.